Tulentekijä Tuikku

Tervetuloa blogiini!
Aloin pitämään tätä tätieni upeiden blogien innostamana. Kirjoittelen päiväkirjamuotoisesti kaikenlaista elämästäni. Erityisesti tekemistäni ulkoiluretkistä ja vaelluksista. Koitan kuvailla kamerallani kaikkea näkemääni luonnon kauneutta juttujeni höysteeksi. Kertoilen puutarhanhoidosta ja kasvien viljelystä sekä kiinnostuksestani permakulttuuria kohtaa. Esittelen tekemiäni käsitöitä ja päivittelen tätä maailmanmenoa.
Kaikenlaiset komentit ovat tervetulleita ja mukavaa luettavaa. Tiedän näin, etten ihan yksin höpise juttujani bittiavaruuteen.

torstai 6. lokakuuta 2016

Irlanti 13.6.-23.6.2016

Teimme tämän kesän ensimmäisen Irlannin vaellusmatkan 4 hengen kokoonpanolla; mieheni Janne, mieheni poika Jere, mieheni siskon poika Juuso sekä minä.
Lentomme Norweigianilla oli 45 minuuttia myöhässä ja kone oli aivan täynnä. Käsimatkatavaroille oli hankala löytää yläkaapeista tilaa. Tästä viisastuneina seuraaville Dublinin lennoille varaamme matkatavaroille ruumaan paikat.
Dublinin lentoasemalta nappasimme taksin ja se ajoi meidät 22 eurolla hotelli Bloomsiin aivan Temple barin alueelle.
Majoittumisen jälkeen kävelimme Vathouse nimiseen ravintolaan syömään ja juomaan muutamat Bulmers siiderit ja Janne joi Guinnesiä.
Temple barin tunnelma imaisi meidät mukaansa ja varsinkin Oliver St John Cogartyn pubin elävä  irkkumusiikki veti puoleensa. Heti ovelta jo kuuli menon olevan hyvä kahdessa kerroksessa. Alhaalla soitti mahtava viulisti ja kitaristi kahdestaan menevää irkkumusiikkia ja oli ilo katsoa kuinka nuorisokin viihtyi. Kovin pitkään emme jaksaneet pubissa, vaan siirryimme hotelliin nukkumaan.

Lähtöpaikka Enniskerry Knockree

14.6. Hotellin aamupala maksoi 10€/hlö ja söimme tukevasti täyden irlantilaisen aamiaisen. Minun gluteeniton ja maidoton ruokavalio on hiukan haastava tässä maassa. Joka ruokaan tungetaan vehnää tai maitoa...
Tesco ja Supervalu kauppakierroksen jälkeen evästarvikkeet olivat hommattu, jopa minä löysin evästä. Supervalussa oli paljon erilaisia raakasuklaa ym. patukoita sekä gluteenitonta leipää.
Evääksi olimme kasanneet kinkkua, juustoa, leipää, hedelmiä ja erilaisia patukoita. Vettä ostimme reilusti mukaan vaellukselle.
Sää näytti tässä vaiheessa sopivalta. Pilviseltä, mutta vettä ei satanut vielä. Lämpötila oli siinä kymmenen asteen hujakoilla.
Nyt piti vielä päästä jollain vaelluksen lähtöpisteeseen, joka oli tällä reissulla Knockreen Youth Hostellin läheisyydessä, koska reissumme oli päivää lyhyempi kuin seuraavat reissut.
Kyselimme paikalliselta taksilta matkan hintaa ja taksikuski sanoi hinnan olevan jopa 100€ ja käski menemään bussiasemalle. Teimme niin, ja bussiasemalla selvisi, ettei sieltä kulje bussit Dublinin ulkopuolelle, vaan ne lähtevät Spiren läheisyydestä. Ja eikun kävelemään takaisin O' Connell streetille. Siellä linja-autoja oli kadun molemmin puolin ja oli vaikeata arvata millä puolen meidän bussipysäkki olisi. Piipahdin turisti-infoon kysymään. Meidän bussin numero olisi 44, mutta pojat olivat sillä aikaa saaneet toiselta taksilta paremman tarjouksen, joten hyppäsimme siihen taksiin. Lopulta taksi maksoi mittarin mukaan 46€ Dublinista Enniskerryn Knockreehen. Maksoimme ilomielin 50€ ja kuljettajan jäädessä nappailemaan maisemakuvia, me heitimme rinkat selkään ja vaellus alkoi pitkin Wicklow Wayitä. Polku lähti kääntöpaikan päästä hyväkulkuisena hiekkatienä.
Sankka kuusikko reunusti tätä soratietä ja johdatteli meidät kohti ylempiä maisemia.

Powerscourt vesiputous sumussa
Polku oli muuttunut puroksi
Tästä alkoi nousu. Ensin seurailimme alhaalla laaksossa virtaavaa jokea ja joen ylityksen jälkeen nousimme kohti White Hilliä. Nousun aikana keli muuttui tiuhkusateesta kaatosateeksi ja teimme virhe arvion sen kestosta ja vedimme päälle vain sateenpitävät takit. Sade sitten jatkui ja jatkui. Goretexit eivät enää pitäneet ja kastuimme läpimäriksi. Kengät lotisivat ja itselläni kosteus oli mennyt alusvaatteisiin asti. Mieli oli kastumisesta huolimatta hyvä ja matka eteni joutuisasti. Ylhäällä kävelimme sankassa sumussa ja pilvessä. Maisemia ei erottanut sumun seasta. Ohitimme Powerscourtin vesiputoukset niitä kunnolla näkemättä.
Polku oli muuttunut puroiksi ja evästauot jäivät lyhyiksi sateen sekä tuulen vuoksi.


Fiksusti sinkilöillä ja kanaverkolla päällystetyt pitkokset, jotka eivät näin ole liukkaat, kulkevat yli soisen vuoristotasanteen ja on nopeakulkuinen. Pysähdyimme J.B Malone Memorial kiven kohdalla valokuvaamaan kaunista Lough Tayin lampea ja laaksoa. Sumu peitti suurelta osin huikaisevat maisemat meiltä ja kylmä tuuli pisti askeliin vauhtia. Alempana sumu alkoi hellittää ja laskeuduimme Ballinastoe Woodsin metsäautotielle.  Tämä tie tulee Sally Capin asfalttitielle ja reitti kulkee pätkän sitä pitkin poiketen metsään oikealle takaisin.
Lough Tay


</


 

Vaihtelevan metsätien jälkeen tulimme jälleen asfalttitielle jota 3 kilometriä tarvottuamme saavuimme Rounwoodiin ja Coach House majapaikkaamme.
Päivämatka 23km ja Dublinin kävelyt
 2km päälle.







                        15.6.  Päivä alkoi minun osalta huonosti, kun aamiaisen jälkeen vatsani teki tepposen ja kunto meni niin heikoksi, että päätin siirtyä taksilla seuraavaan paikkaan. Taksia pari tuntia Jannen kanssa odotellessa tankkasin vettä ja ripulilääkettä. Olo koheni huomattavasti ja perillä Laraghkiin päästyämme läksimme poikia vastaan. Nousimme Paddock Hillille ja sieltähän pojat ilmestyivät meitä vastaan. Kävimme aurinkoisessa kelissä huiputtamassa mäen ja sen laella olevan kiven päältä saa upeita maisema kuvia. Uhkaavat pilvet alkoivat lähestyä ja ukkosen jyrinä kannoillamme laskeuduimme alas kylään. Emme aivan ehtineet majapaikkaamme Heather Housiin, kun vettä alkoi sataa kaatamalla. Kuivat vaatteet vaihdettuamme siirryimme Heather Housen ravintolaan syömään.
Poikien päivämatka 11km


           16.6. Laraghin kaupasta ostimme eväitä ja vettä. Toiset saivat hienot valmiit eväsleivät ja mä riisikakkuja. Läksimme reittiä pitkin kohti Glendaloughia. Ensin vierailimme turisteja vilisevässä opastuskeskuksessa ja poikkesimme pikaisesti  Monastic Sitessa, jossa on kirkon rauniot ja paljon koristeellisia kelttiristejä. Alueella on vielä toimiva hautausmaakin. Täältä nousimme Poulanass putousten reunaa seurailevaa polkua ylös ja käännyimme pois Wicklow Wayiltä seuraten punaisin merkein merkittyä polkua, jossa on yli kuusi sataa porrasta ylös kauniille maisemapaikoille. Alhaalla näkyy kaunis Upper Lake ja taustalla Glendalough jylhät rinteet.             
 

 Kipusimme Middle Hillin rinnettä ja maisemat jäivät paksun sumuverhon taakse. Silti saimme sieltä täältä ihailla kaunista laaksoa järvineen. Pojat olisivat halunneet huiputtaa jonkun ympärillä olevista huipuista, mutta sumu peitti näkyvyyden ja polku oli huonosti näkyvissä. Lampsimme alas läpi lammaslaitumen metsätielle. Maisemat olivat hienot alas laaksoon ja matka meni alaspäin joutuisasti. Matkalla oli laavu, jossa evästelimme. Pian olimme jälleen asfalttitiellä ja sitä pitkin löysimme yöpaikkaamme viihtyisään Glenmalure Lodgeen. Pubissa kävimme syömässä ja nauttimassa palautusjuomia siiderin ja oluen merkeissä.
Päivämatka n.19km







17.6. Jälleen hyvän aamupalan jälkeen matka alkoi tiukalla ja pitkällä hiekkatie nousulla. Osan matkaa kuljimme Military Roadia, kun reitin varrella tehdään metsätöitä. Aamun sää oli tihkusateinen ja 12 astetta lämpöä. Nousun aikana keli lämpeni ja aurinko paistoi niin lämpimästi, jotta shortsit sai laittaa jalkaan. Maisemat olivat upeita, mutta asfalttitie ei tuntunut mukavalta jalkoihin. Onneksi reitti kääntyi vasemmalla metsäautotielle ja alkoi nousta jälleen ylöspäin kohti Carrickashane Mountainia. Kuusikkoa ja sammalikkoja riittää. Peurojakin nähtiin. Evästely taukomme Mucklagh laavu oli jyrkän rinteen miltein juurella ja siitä avautui hienot maisemat alas laaksoon ja Moynen kylään. Matka jatkui alas soratietä metsän keskellä. Reitti tuli jälleen asfalttitielle ja sitä kuljimme 5 kilometriä huippu hienoissa irkkulaisissa maalaismaisemissa.

 Lehmät laidunsivat upeilla laitumilla ja näin lehmän imettämässä kaksosvasikoita. Harvoin suomessa näkee vastaavaa. Vihdoin Kyle Farmi tuli eteen ja pihassa otti pieni terrieri meidät emäntänsä kanssa vastaan. Ystävällinen emäntä tarjoili meille illallisen ja nukkumatti kutsui aikaisin.
Päivämatka 24km















18.6. Runsaan ja monipuolisen aamiaisen jälkeen matka jatkui reittiä pitkin. Reitti kulki kapeana tienä korkeiden kiviaitojen välissä. Lammas- ja lehmälaitumet täplittivät kumpuilevaa maisemaa. Tieltä siirryimme lammaslaitumien läpi ylös paikoin aika jyrkästikin Ballycumber Hillin rinnettä. Ylhäällä laitumella evästelimme ja ihailimme vielä maisemia haikeina. Tinahelyn kylä alkoi jo näkyä ja tästä kohdin siirryimme Kyle loopin reittiä pitkin kylään Jannen kanssa. Pojat jatkoivat Wicklow wayin reittiä pitkin.
Me kävelimme suoraan O' Connors pubiin odottamaan poikia. Ehdimme juoda siiderit heitä odotellessamme. Majoittauduimme Madeline's B&B paikkaan. Madeline otti pyykkimme pestäväksi ja me menimme suihkun jälkeen pubiin syömään ja viettämään poikien viimeistä irkkuiltaa.


















19.6. Madeline tilasi meille aamulla taksin, jolla menimme läheiseen suurempaan kylään Coreyihin. Siellä odottelimme bussia, jolla menimme lentoasemalle. Jätettyämme pojat lentoasemalle ja vuokrattuamme auton, lähdimme jatkamaan matkaa kaksin.





Skoda Fabian allamme ajelimme kohti Irlannin länsirannikkoa. Sää oli sateinen ja tuulinen. 4 tunnin ajon jälkeen tulimme Achillin saarelle.

 
Majapaikan löydettyämme B&B Hy Breasalista, lähdimme paikalliseen pubiin syömään. Paikan nimi oli Achill sound ja palvelu oli erinomaista ja kuultua meidän olevan Suomesta, ihmettelivät suomalaisten turistien vähyyttä tällä puolen Irlantia. Ihmettelen mikseivät ihmiset löydä ulos Dublinista, kun nähtävää on muuallakin yllinkyllin. Palailimme vatsat täynnä takaisin majapaikkaan ja ystävällinen emäntämme Marie Mc Greal oli ostanut minulle soijamaitoa ja gluteenitonta leipää aamupalaksi. 




20.6. Aamupalan jälkeen Marie lainasi meille termaria ja laittoi meille eväät. Ajelimme Keem nimiseen paikkaan ja kiipesimme erittäin upealle paikalle, josta avautui huikeat näkymät. Nämä olivat Euroopan korkeimpia rantakallioita. Lampaat laidunsivat ympärillämme ja keli oli aurinkoinen, vaikka pilviä kulki huippujen lomitse uhkaavasti. Vasta alhaalla rannalla evästen syönnin aikaan alkoi sataa vettä.


Ajelimme koko päivän saaren nähtävyyksiä katselemassa ja maisemat olivat upeita joka puolella. Kävimme syömässä Ostan Oilean nimisessä paikassa.


21.6. Aamulla hyvästelimme ystävällisen emännän ja Ajelimme Newport  nimiseen kylään ja siinä oli ihan pakko pysähtyä ihailemaan kaunista pikkukylää. Yrjön aikaiset rakennukset olivat viehättäviä ja joen yli meni kaunis kaariholvinen silta. Harmaahaikara oli ruokailemassa joella. Kävimme turisti-infosta kyselemässä olisko täällä pidempiä vaellusreittejä olemassa. Ei löydy kuin pienempiä reittejä.

 
Matka jatkui Glifdeniä kohden. Ohitimme monta viehättävää kylää ja idyllisiä kyliä tuntuu tässä maassa riittävän. Huikeat vuoristomaisemat ympäröivät meitä tällä kapella ja mutkaisella tiellä.
Leenaussa pysähdyimme ostoksille ja paikalla oli paljon turistibusseilla ihmisiä. Leenausta Lettertrackiin maisemat senkun paranivat. Connemaran vuoristo avautui molemmille puolille ja korkeimmat huiput Twelve Bensin ja Maumturksin kohoavat aina 700-800 metriin.

Tutustuimme Connemaran National Parkkiin ja kävimme huiputtamassa Diamond Hillin 450m.

Huiputuksen jälkeen jatkoimme maisematietä R341, joka kiertää rantoja pitkin. Hiljalleen maisema alkoi muuttua vihreästä harmaaksi, kun maasto muuttui kallioiseksi ja kivisen karuksi. Harvaan asuttu ja karun kaunis maisema oli silti viehättävä. Tie oli kapea ja mutkainen. Sää oli puoli pilvinen ja lämmintä 18 astetta. Saavuimme Roundstone nimiseen kylään ja löysimme B&B Island viewistä yösijan.
Roundstone



















22.6.

Aamulla lähdimme ajelemaan kohti Dublinia. Yövyimme yhden yön matkalla Laraghissa. Kävimme kerran vielä kapuamassa Paddoc Hillin kivelle aurinkoisessa kelissä. 23.6. Lento takaisin Suomeen.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti