Tulentekijä Tuikku

Tervetuloa blogiini!
Aloin pitämään tätä tätieni upeiden blogien innostamana. Kirjoittelen päiväkirjamuotoisesti kaikenlaista elämästäni. Erityisesti tekemistäni ulkoiluretkistä ja vaelluksista. Koitan kuvailla kamerallani kaikkea näkemääni luonnon kauneutta juttujeni höysteeksi. Kertoilen puutarhanhoidosta ja kasvien viljelystä sekä kiinnostuksestani permakulttuuria kohtaa. Esittelen tekemiäni käsitöitä ja päivittelen tätä maailmanmenoa.
Kaikenlaiset komentit ovat tervetulleita ja mukavaa luettavaa. Tiedän näin, etten ihan yksin höpise juttujani bittiavaruuteen.

maanantai 31. elokuuta 2015

Minivaellus Paistuntureille 16.8.-19.8.2015


Lähdimme malttamattomina ystäväni kanssa 15.8. klo 04.00 ajamaan kohti pohjoista, mukana kaksi pörröistä koiraa ja mahoton määrä tavaraa.

Tarkoituksemme oli vaeltaa Paistuntureiden ympäri neljässä päivässä, mutta olimme varautuneet suunnitelmien muuttamiseen, kun matkassamme olivat kaksi samojedia ja vaelluskaverini ei ollut vaeltanut vuosiin. Ja niinhän siinä kävi, että suunnitelmat menivät aivan uusiksi. Sää pysyi sitkeästi tosi helteisenä ja pelkäsimme koirien saavan lämpöhalvauksen puuttomassa tunturissa.
Lopulta tyydyimme kävelemään n.kahdeksan kilometrin päivämatkoja ja yhtenä päivänä kävin yksin patikoimassa Paistuntureiden reunoilla Nilijokea seuraten kuutisen kilsaa leiristä pohjoiseen.

16.8.Ekana päivänä olimme vielä puurajan alapuolella ja haimme tauoilla varjoisan paikan koivujen alta. Patikoimme ensin traktori/mönkijäuraa, joka oli punaisella maalilla merkitty puihin.Tämä polku johti jonkun mökille ja palasimme oikealla uralle metsän läpi. Uraa pitkin pääsee Akujärvelle, mutta me lähdimme kohti tunturia ennen sitä.
Ylitimme Culloveaijohkan ja suuntasimme Sitnogovajan varteen. Ylityspaikan kohdilla hukkasimme polun ja jatkoimme omia
polkuja läpi varvikoiden ja katajapusikoiden, jossa oli hankala kulkea koirien hihnojen sotkeutuessa varvikkoon ja oksat raapivat jalkoihin ikäviä haavoja. Päivä oli helteinen ja vettä täytyi kantaa mukana, kun osin purot olivat kuivuneet. Taukoja oli pakko pitää tiuhaan, jotta koirat ja itsekin jaksaisimme talsia kuumuudessa. Väistimme pahimman kosteikon Juohkoaivin rinteille.
Laskeuduimme Sitnogovajan kauniille katajakentälle. Paikka on kuvauksellinen vihreä tasanko pienten tuntureiden puristuksessa.
Tähän pystytimme teltan ja trangialla valmistimme nakkikeittoa, joka oli
erityisen hyvää tai sitten meillä oli hurjanälkä. Koirat vaikuttivat olevan aikalailla väsyksissä päivän liikunnasta.
Auringon laskiessa ilmestyi ilkeitä polttiaisia ja teltta kutsui aika nopeasti.


 17.8. Toinen päivä alkoi heti lämpimänä ja aurinko paistoi pilvettömältä taivaalta. Päivämatkaa oli lyhennettävä selvästi ja taukoja pidimme aina veden äärellä. Kävelimme Sitnogovajan reunaa ja osin kuivaa pohjaa pitkin etsien joen 90 asteen mutkaa, kun muistelin siinä olevan enemmän vettä ja se olisi kaunis tauokopaikka. Kävelimme ensin siitä ohi, mutta huomasin sen hetipian ja käännyimme takaisin.
Paikassa oli tälläkertaa vain vähän vettä, mutta koirat saivat hiukan vilvoitella ja me keittelimme päiväkahvit.
Matka jatkui kohti kartalla näkyvää pientä lampea ja siinä kävimme uimassa ja istuimme pitkään vain nauttien päivästä ja erämaan hiljaisuudesta. Lampi sijaisee lähellä Sitnogoaivia ja siitä lähti puro
Nilijokeen.
Vaelluskaverini kutoi ja minä heittelin virveliä sekä kuvailin kameralla ympäriinsä. Koirat makoilivat reporankana.Voiko loma enää lokoisampaa olla...
 Siirryimme tästä vain muutaman kilometrin eteenpäin. Telttapaikkamme takana oli Leaksagoadoaivi ja vieressä kulki vähävetinen Nilijoki.
Leirin pystyksen jälkeen nautimme hyvää sapuskaa ja vain oleilimme.
  18.8. Päivästä oli jälleen tulossa todella kuuma, joten koirat ja vaelluskaverini jäivät teltalle, kun minä lähdin patikoimaan kohti mahtavia Paistuntureita. Kävi jo mielessä käydä Gaimmoaivin huipulla, mutta helle sulatti moisen ajatuksen nopeasti. Tyydyin ihailemaan Nilijokea ja siihen laskevia tunturipuroja. Aurinko paistoi armottomasti ja käsivarteni alkoivat jo punoittamaan.
Nautin joka solulla avarasta tunturimaisemasta
ja kiireettömyydestä. Istuskelin purojen laidoilla uittaen varpaita ja kävin Nilijoen syvennyksessä uimassa. Kävelin paljainjaloin pitkin tunturimaata. Elämä oli vaan niin ihanaa siellä!
Takaisin palattuani nautimme edelleen auringonpaisteesta ja koirat makoilivat teltan varjossa. Paistelimme trangialla lettuja ja niiden nauttimisen jälkeen pakkasimme tavarat ja lähdimme takaisin ihanalle katajakentälle yöksi.
19.8. Lähdimme aikaisin liikkeelle, jotta välttyisimme kaikkein helteisemmällä kelillä vaeltamisesta. Alkumatkassa olimme hiukan hukassa, kun etsimme polunpäätä, jota pitkin kulkien välttäisimme katajapusikot. Gps auttoi ja polku löytyi. Sitä kävellen saavuimme taas puron ylityspaikalle. Polku lähtikin täältä suon yli, josta sitä oli vaikea havaita. Lähellä oli myös hirven suolakivi.
Pidimme ennen puron ylittämistä taukoa eväitä syöden ja lämminkupin juotuani vein rinkkani
 purosta yli ilman koiraa ja vaelluskaverini teki samoin minun pitäessä molempia koiria puron toisella puolen. Koirat säntäsivätkin emäntänsä perään ja tulin sitten kahden koiran kanssa yli, huh... onneksi en kaatunut liukkailla kivillä. En ehtinyt miettimään mihin kohtaan jalkani asetan.
Päivä oli jälleen kuuma ja pistelimme polkua vauhdilla.Viimeiset kaksi kilsaa oli alamäkeä. Ja piti vähän ihmetellä, mitenkä olimme jaksaneet ekana päivänä kavuta sitä ylöspäin.
Auto oli tallella Outakoskella ja tähän päättyi Paistunturien vaellus.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti