Tulentekijä Tuikku

Tervetuloa blogiini!
Aloin pitämään tätä tätieni upeiden blogien innostamana. Kirjoittelen päiväkirjamuotoisesti kaikenlaista elämästäni. Erityisesti tekemistäni ulkoiluretkistä ja vaelluksista. Koitan kuvailla kamerallani kaikkea näkemääni luonnon kauneutta juttujeni höysteeksi. Kertoilen puutarhanhoidosta ja kasvien viljelystä sekä kiinnostuksestani permakulttuuria kohtaa. Esittelen tekemiäni käsitöitä ja päivittelen tätä maailmanmenoa.
Kaikenlaiset komentit ovat tervetulleita ja mukavaa luettavaa. Tiedän näin, etten ihan yksin höpise juttujani bittiavaruuteen.

tiistai 24. kesäkuuta 2014

Kaldoaivin vaellus 18.-20.6.2014

Vaellusreissun aloitimme 15 tunnin yönyli ajon jälkeen rauhallisesti merkittyä reittiä pitkin Skaidejärven kodalle. Auton jätimme Pulmankijärventien viereiselle P-paikalle. Lähtiessä ripsui hiukan vettä, mutta taivaalla näkyi myös sinistä taivasta. Talsimme rauhallisesti 2,1km:n matkan kodalle ja päätimme jäädä siihen yöksi, vaikka kello ei vielä ollut paljon. Pitkä ajomatka nukkumatta veroitti intoa patikoida pitemmälle. Ilta vierähti mukavasti ja aurinko paisteli taivaalta pilvien lomasta. Heittelin Skaidejärven rannalta virvelillä ilman saalista. Kerran oli kala jo kiinni, mutta hätäilin ja kala ponkasi karkuun. Olisi ollut mukava saada nieriä koukkuun.


Seuraavana päivänä lähdimme ilman sen suurempia suunnitelmia kävelemään kohti Irdoaivia.
Maasto oli helppokulkuista ja avoimessa tunturimaisemassa ei kompassia tarvita. Kartalla näkyvät järvet ja pienet lammet antavat hyvän kuvan maastossa missä kohtaa milloinkin kuljimme. Kylmä tuuli ja kohtalaisen kolea keli piti itikat poissa koko reissun ajan.
Kiertelimme pahimmat suomaastot ja nousimme koko ajan ylöspäin. Blondi-koira kulki minuun kiinnitettynä nätisti meidän välissä. Mitä nyt välillä yritti kuikuilla Jannen ohi, mutta kävelysauvan heilautus palautti koirulin ruotuun. Poroja nähtiin siellä täällä ja ne olisivat olleet Blondin mieleen. Koira protestoi malamuuttimaisella ölinällä ja ulinalla, kun ei päässyt jahtaamaan elukoita.



Kuten kuvista näkee, lunta löytyi vielä tunturin rinteiltä. Kiersimme Uhca Cahppesjärven, jonka toisella puolen oli piskuinen mökki. Päätimme mennä joesta yli koskenkohdilta. Janne tarkeni mennä paljainjaloin, mutta minä vedin kenkien suojaksi coverbootit ja menin niiden kanssa yli. Pohjankivet olivat irtonaisia ja pahuksen liukkaita. Olin mennä nokalleni koskeen. Huh, iso kivi pelasti kastumiselta. Blondi ei ensin olisi halunnut tulla yli, mutta kun oli minussa kiinni, niin pakko oli tulla perässä. Ehkä ylitys olisi ollut helpompi järven toisesta päästä lähtevän joen yli...
Jotoksemme kulki kelkkareitin yli Irdoaivin jälkeen ja pidimme siinä kohdin "lämminkuppi"-tauon. Aurinko paisteli ja oli oikein mukava istuksia rinteessä hörppien kuumaa juomaa.


Farppaloaiveille päästyämme alkoi tuulla navakasti ja kauempana sateli vettä, räntää ja rakeita  kuuroina, joista jokunen kuuro tavoitti meidätkin.
 Kuvassa oikealla näkyy Farppaljärvi.

Aloimme katselemaan teltalle edes hiukan tuulensuojaisempaa paikkaa. Tämä onkin vaikeata tässä avoimessa maastossa. Laskeuduimme alas Farppaljärven rannantuntumaan etsien kuivaa paikkaa. Alue on aika soinen ja kostea. Nousimme hiukan ylemmäksi ja ajatuksena oli hakea joki tai puro jonka läheisyyteen saisi teltan pystyyn. Lopulta kuljimme alas Farppaljärvien välisen joen yli ja siinä oli aika korkea joen töyräs, jonka taakse saimme teltan pystyyn. Raahasimme kiviä kiilojen ja päätyhelman painoksi. Tuuli yltyi yltymistään ja sulkeuduimme ruuan jälkeen telttaan. Ennen puolta yötä alkoi kunnon myräkkä. Teltta tärisi ja paukkui. Pelkäsin sen hajoavan, mutta hyvin se kesti tuulen riepottelun. Blondi koira käpertyi absidiin ja nukkui tuulesta huolimatta. Me emme sitten niinkään nukkuneet. Tuulen paukuttelu ja sateen ropina vaihteli niin tiuhaan, että se herätteli, jos olit torkahtanut.
Kurkin välillä ulos ja teltan reunoilla näkyi viitisen senttiä lunta. Ilma oli aamullakin sateinen ja tuulinen. Sateen tauottua käytimme tilanteen hyödyksi ja söimme aamupalaa sekä kasattiin leiri. Päätimme suunnistaa tunturista pois kohti Koskipirtin mökkejä. Ajatuksena vuokrata mökki ja tehdä sieltä päiväretkiä vielä tunturiin. Toisin kuitenkin kävi.

 Varusteemme kastuivat läpimäriksi patikoidessa takaisinpäin. Kaldoaivi koetteli tuuleen ja sateen kera vielä viimemetreillä meitä. Siitä huolimatta vaellus oli onnistunut ja telttayö myrskyn keskellä sen kohokohta. Tänne tullaan uudestaan!