Tulentekijä Tuikku

Tervetuloa blogiini!
Aloin pitämään tätä tätieni upeiden blogien innostamana. Kirjoittelen päiväkirjamuotoisesti kaikenlaista elämästäni. Erityisesti tekemistäni ulkoiluretkistä ja vaelluksista. Koitan kuvailla kamerallani kaikkea näkemääni luonnon kauneutta juttujeni höysteeksi. Kertoilen puutarhanhoidosta ja kasvien viljelystä sekä kiinnostuksestani permakulttuuria kohtaa. Esittelen tekemiäni käsitöitä ja päivittelen tätä maailmanmenoa.
Kaikenlaiset komentit ovat tervetulleita ja mukavaa luettavaa. Tiedän näin, etten ihan yksin höpise juttujani bittiavaruuteen.

keskiviikko 22. lokakuuta 2014

Vaellusreissu Muotkatuntureille 18.-24.8.2014



17.8.2014 illalla yhdeksän aikoihin pakkasimme Kullaalla rinkat autoon ja hurautimme yönyli pohjoiseen. Muotkan ruoktuun saavuimme puolen päivän aikoihin.
Söimme ensin maan parhaat poronkäristykset ja lähdimme vatsat täynnä kävelemään rinkat selässä tienlaittaa kohti Kielajokea. Alunperin tarkoituksena oli mennä tämä väli autokyydillä, muttei kyytiä ollut tarjolla. Tienlaidassa tarpominen oli tylsää ja jaloissa ei kova asfalttipinta tuntunut mukavalta. 6 kilsan jälkeen saavuimme Kielajoen laitaan, josta lähdimme varsinaiselle vaelluksellemme. Janne kävi jalkojaan viilentelemässä Kielajoessa tiellä tarpomisen jälkeen. Saappaat eivät ole maatiekävelyä varten, se tuli todettua. Itse olin laittanut onneksi vaelluskengät jalkaan.




Ensimmäinen joen ylitys. Alempi Honkavuoma.
Harmillisesti koko Kielajoki on viehekalastuskiellossa. Olin niin toivonut saavani komioita harjuksia.Myöhemmin kyllä sainkin muutaman harjuksen, jotka paistelimme nuotiossa.
Matka kulki metsäisissä maisemissa seuraillen Kielajokea. Välillä polku kulki kauempana joesta ja välillä aivan joen reunalla.
 



Eka yöpaikka oli viehättävä paikka Kielajoen ja Ylemmän Honkavuoman risteyksessä. Päivän sää oli puoli aurinkoinen ja lämpötila 12-13 astetta. Sääennusteet eivät luvanneet  meille vaellusreissulle mitään hyvää keliä, mutta vaellus alkoi kuitenkin aivan mainiossa säässä. Janne taisi käydä pulahtamassa ekalla leiripaikalla. Päivämatkaksi tuli n.13km





Toinen vaelluspäivä alkoi pienessä vesisateessa. Olin pakannut rinkkaani painavat saappaat ja olin tyytyväinen kun niille olikin käyttöä. Hyvin palvelleet vaelluskengät eivät nimittäin enää tuntuneet pitävän vettä. Seurasimme Kielajokea ja sen sivussa kulkevaa selkeää polkua. Polun reunalla on epävirallisia nuotiopaikkoja  tuhkatiheään. Me tyydyimme käyttämään trangiaa lämminkuppitauolla.


 Saavuttuamme Kieljoen ja Nirvajoen yhtymäkohtaan, pidimme nuotiokahvipaussin joen rantahietikolla. Märistä puista oli hankalaa tehdä notski, mutta sinnikkyydellä saimme tulet aikaiseksi ja kahvit keiteltyä. Olishan se ollut noloa, jos kaksi eräopasta eivät olisi saaneet tulia aikaiseksi. Savunhaju jäi ikiajoiksi vaatteisiin.



Ylitimme Kieljoen ja ryömimme poroaidan alitse Nirvajoen reunaan. Alkumatka oli aika helppoa vähän korkeammalla korkeuskäyrällä kulkea, mutta sitten maasto muuttui pusikoiden ja risukoiden takia vaikeakulkuiseksi. Ehkä joen toinen puoli olisi ollut parempi kulkuista.



 Hyvä telttapaikka löytyi kuitenkin Inarin ja Utsjoen rajan tuntumasta kivalta joen törmältä. Sieltäkin yllätysyllätys löytyi nuotiopaikka. Kuivattelimme varusteita ja pystyttelimme leiriä sateen tauottua, mutta juuri kun aloittelimme iltasapuskoiden laittamista alkoi kunnon sade uudestaan. Kömmimme telttaan syömään. Syötyämme uni maittoi makeasti sateen ropistessa teltan kattoon.
 Päivämatka 15,6km.

Kolmantena päivänä pääsimme vihdoin Muotkatunturien huipuille. Nousimme loivasti kohti Unna Geatkebasassia ja kiersimme Geatkebassin ja Gaskogielaksen huiput. Huiputimme Avzegasoaivin ja ihailimme sieltä avautuvia maisemia. Silmänkantamattomiin tuntureita ja avaruutta. Ah, niin ihanaa!!!
Poroja nähtiin paljon tällä reissulla. Koiramme ei ollut onneksi tällä kertaa mukana. Laskeuduimme alas kanjonin päästä Stuarraäytsin mökille. Janne kävi hakemassa puhdasta vettä joelta asti. Niin sanotun kaivon vesi kelpasi vain pesuvedeksi.
Mökissä kuivattelimme teltan ja muut varusteet. Sillä edellinen yö oli ollut sateinen ja teltta pakattiin märkänä rinkkaan. Oli mukava olla lämpimässä tuvassa vaihteeksi. Päivämatka n. 15km



Neljäntenä vaelluspäivänä yritin kanjonin lammista kalastaa kalaa, mutta ilman tulosta. Lammet ovat todella syviä ja kirkasvetisiä. Luulenpa, että välineeni taisivat olla vääränlaiset näihin vesiin.
Jatkoimme hienosta kanjonista polkua pitkin etelään. Maisema oli jotensakin monotonista, mutta niin karun kaunista. Maaruska alkoi pikkuhiljaa värittämään varpuja ja poroja tuli vastaa jatkuvasti. Olimme selvästi niiden alueella.

 Ylitimme Stuorroaivin ja laskeuduimme Ceavrajohkan ja jonkun pienen joen risteykseen, johon laitoimme teltan. Janne ja Jere olivat  olleet melkein samoilla paikoilla yötä joskus omalla vaelluksellaan. Kävimme  senkin paikan katsastamassa. Kumpikin paikka oli hieno.
 Kävelin lähimaastoissa kuvailemassa kauniita sammaleisia puronnotkoja ja vänkkyräisiä koivikoita puron reunoilla.

 Illalla paistelimme vielä trangialla joen töyräällä lettuja ja ilta oli oikein mukava.
Päivämatka n. 14km
 
Viidennen päivän aamuna nukuimme vähän pidempään ja teimme aamutoimet rauhallisesti. Vasta noin puolilta päivin lähdimme nousemaan kohti Urroaivia. Huiputimme sen laen ilman rinkkoja ja Janne testaili kännykän kuuluvuutta. Sivistykseen yhteyksien jälkeen matka jatkui polkua pitkin Kielajoen ylälatvoille. Ylityspaikkakin löytyi ja pidimme lämminkuppitaukoa ylityksen jälkeen. Siinä istuskellessamme ilmaantui pari kalastajaa joelle. Muita kulkijoita emme olleet nähneetkään koko reissun aikana. Matkamme jatkui kohti itää ja kuljimme maastossa helppokulkuisemmista paikoista, vältimme pahimmat pikkukurut. Nousimme kohti Soarvegielasta ja Paanneojaa. Ojan varrella oli romanttisen kaunis uimalampipaikka. Siihen laitoimme leirin pystyyn ja kävimme tietenkin uimassa. Ilta oli kaunis auringon kullatessa syysmaisemat. Päivämatka n. 14km

Kuudenteen päivään heräsimme mukavasti puron solinaan. Taas aamupuurot nasuun ja rinkat selkään. Lähdimme nousemaan Soarvegielaksen rinnettä ylöspäin väisten hieman huippua. Suuntasimme Peltoaiville ja matkalla pidimme rinteessä lämminkuppitauon. Kiersimme huippujen lomitse ja peltojärvi näkyi alhaalla. Nousimme Bealdoaivvaksen kivikkoiselle huipulle ja sieltä oli "suora" reitti Tuanganuaiville. Nousu sinne oli kivikkoinen ja tuntui tooosi pitkälle. Lopulta kaunis lähdelampi näkyi ja paikka on aivan taivaallisen kaunis. Pystytimme teltan laelle. Näkymät olivat kauniit joka suuntaan. Ruokailun jälkeen emme malttaneet heti mennä telttaan, vaan kiertelimme tunturin laella auringonlaskua ihaillen. Päivämatka n.16km


Viimeinen päivä koitti ja sen aamutoimet teimme hitaasti ilman mitään kiirettä. Nautimme auringon
lämmöstä ja paikan kauneudesta. Yht´äkkiä sain idean mennä uimaan lähdepohjaiseen lampeen ja nopeasti vaatteet lenteli pois ja uimasille. Vesi ei ollut niin kylmää kuin olisi luullut. Jannekin tuli uimaan lopulta. Mukavasti uinti piristi ja askel oli keveä alaspäin kivistä kaunista solaa mennessä.
Kohtasimme Muotkan ruoktulle vievän polun jossain vaiheessa ja talsimme sitä pitkin Hanssin ruokapatojen äärelle. Päivämatka n.10km. Saunoimme, uimme ja söimme jälleen maukkaan poronkäristyksen. Yövyimme mukavassa mökissä. Taas ollaan yhtä reissua rikkaampia. Ensi vuonna olisi toiveissa vaeltaa kaksiviikkoa Pais- ja Muotkatuntureiden maastoissa.
Loppuun laitan kuvia matkalta


















tiistai 24. kesäkuuta 2014

Kaldoaivin vaellus 18.-20.6.2014

Vaellusreissun aloitimme 15 tunnin yönyli ajon jälkeen rauhallisesti merkittyä reittiä pitkin Skaidejärven kodalle. Auton jätimme Pulmankijärventien viereiselle P-paikalle. Lähtiessä ripsui hiukan vettä, mutta taivaalla näkyi myös sinistä taivasta. Talsimme rauhallisesti 2,1km:n matkan kodalle ja päätimme jäädä siihen yöksi, vaikka kello ei vielä ollut paljon. Pitkä ajomatka nukkumatta veroitti intoa patikoida pitemmälle. Ilta vierähti mukavasti ja aurinko paisteli taivaalta pilvien lomasta. Heittelin Skaidejärven rannalta virvelillä ilman saalista. Kerran oli kala jo kiinni, mutta hätäilin ja kala ponkasi karkuun. Olisi ollut mukava saada nieriä koukkuun.


Seuraavana päivänä lähdimme ilman sen suurempia suunnitelmia kävelemään kohti Irdoaivia.
Maasto oli helppokulkuista ja avoimessa tunturimaisemassa ei kompassia tarvita. Kartalla näkyvät järvet ja pienet lammet antavat hyvän kuvan maastossa missä kohtaa milloinkin kuljimme. Kylmä tuuli ja kohtalaisen kolea keli piti itikat poissa koko reissun ajan.
Kiertelimme pahimmat suomaastot ja nousimme koko ajan ylöspäin. Blondi-koira kulki minuun kiinnitettynä nätisti meidän välissä. Mitä nyt välillä yritti kuikuilla Jannen ohi, mutta kävelysauvan heilautus palautti koirulin ruotuun. Poroja nähtiin siellä täällä ja ne olisivat olleet Blondin mieleen. Koira protestoi malamuuttimaisella ölinällä ja ulinalla, kun ei päässyt jahtaamaan elukoita.



Kuten kuvista näkee, lunta löytyi vielä tunturin rinteiltä. Kiersimme Uhca Cahppesjärven, jonka toisella puolen oli piskuinen mökki. Päätimme mennä joesta yli koskenkohdilta. Janne tarkeni mennä paljainjaloin, mutta minä vedin kenkien suojaksi coverbootit ja menin niiden kanssa yli. Pohjankivet olivat irtonaisia ja pahuksen liukkaita. Olin mennä nokalleni koskeen. Huh, iso kivi pelasti kastumiselta. Blondi ei ensin olisi halunnut tulla yli, mutta kun oli minussa kiinni, niin pakko oli tulla perässä. Ehkä ylitys olisi ollut helpompi järven toisesta päästä lähtevän joen yli...
Jotoksemme kulki kelkkareitin yli Irdoaivin jälkeen ja pidimme siinä kohdin "lämminkuppi"-tauon. Aurinko paisteli ja oli oikein mukava istuksia rinteessä hörppien kuumaa juomaa.


Farppaloaiveille päästyämme alkoi tuulla navakasti ja kauempana sateli vettä, räntää ja rakeita  kuuroina, joista jokunen kuuro tavoitti meidätkin.
 Kuvassa oikealla näkyy Farppaljärvi.

Aloimme katselemaan teltalle edes hiukan tuulensuojaisempaa paikkaa. Tämä onkin vaikeata tässä avoimessa maastossa. Laskeuduimme alas Farppaljärven rannantuntumaan etsien kuivaa paikkaa. Alue on aika soinen ja kostea. Nousimme hiukan ylemmäksi ja ajatuksena oli hakea joki tai puro jonka läheisyyteen saisi teltan pystyyn. Lopulta kuljimme alas Farppaljärvien välisen joen yli ja siinä oli aika korkea joen töyräs, jonka taakse saimme teltan pystyyn. Raahasimme kiviä kiilojen ja päätyhelman painoksi. Tuuli yltyi yltymistään ja sulkeuduimme ruuan jälkeen telttaan. Ennen puolta yötä alkoi kunnon myräkkä. Teltta tärisi ja paukkui. Pelkäsin sen hajoavan, mutta hyvin se kesti tuulen riepottelun. Blondi koira käpertyi absidiin ja nukkui tuulesta huolimatta. Me emme sitten niinkään nukkuneet. Tuulen paukuttelu ja sateen ropina vaihteli niin tiuhaan, että se herätteli, jos olit torkahtanut.
Kurkin välillä ulos ja teltan reunoilla näkyi viitisen senttiä lunta. Ilma oli aamullakin sateinen ja tuulinen. Sateen tauottua käytimme tilanteen hyödyksi ja söimme aamupalaa sekä kasattiin leiri. Päätimme suunnistaa tunturista pois kohti Koskipirtin mökkejä. Ajatuksena vuokrata mökki ja tehdä sieltä päiväretkiä vielä tunturiin. Toisin kuitenkin kävi.

 Varusteemme kastuivat läpimäriksi patikoidessa takaisinpäin. Kaldoaivi koetteli tuuleen ja sateen kera vielä viimemetreillä meitä. Siitä huolimatta vaellus oli onnistunut ja telttayö myrskyn keskellä sen kohokohta. Tänne tullaan uudestaan!