Tulentekijä Tuikku

Tervetuloa blogiini!
Aloin pitämään tätä tätieni upeiden blogien innostamana. Kirjoittelen päiväkirjamuotoisesti kaikenlaista elämästäni. Erityisesti tekemistäni ulkoiluretkistä ja vaelluksista. Koitan kuvailla kamerallani kaikkea näkemääni luonnon kauneutta juttujeni höysteeksi. Kertoilen puutarhanhoidosta ja kasvien viljelystä sekä kiinnostuksestani permakulttuuria kohtaa. Esittelen tekemiäni käsitöitä ja päivittelen tätä maailmanmenoa.
Kaikenlaiset komentit ovat tervetulleita ja mukavaa luettavaa. Tiedän näin, etten ihan yksin höpise juttujani bittiavaruuteen.

perjantai 12. huhtikuuta 2013

Ihanaa, aurinko paistaa!!!

Samaan aikaan, kun valonmäärä lisääntyy, tuntuu omakin vireystaso kohoavan ja ulos tekee mieli mennä kurkkimaan kukkapenkkien sulamista lumen alta. Olen takapihalla tehnyt kevättä lapioimalla lunta pois kivetyksiltä ja kaivellut sulamisvesille uria kuraseen maahan. Hymy pukkaa kasvoille, kun muistan oman isäni olleen joka kevät samoissa puuhissa. Aina lapion kanssa ulkona hosumassa. Mitenkö hän on pärjännyt Espanjan aurinkoisessa keväässä, kun siellä ei tarvitse huolehtia lumien sulamisvesien kulkemisesta...hih...
Tämä kevät on ollut aika kylmä ja vasta nyt on joka öiset pakkaset hellittäneet. Toisaalta aurinko on paistanut melkein joka päivä kirkkaalta taivaalta. Keltanarsissin lehden kärjet pilkottavat jo lumisesta maasta ja saivat keltaisen värin pakkasöinä. Odotan innolla, koska alkavat kukkimaan, kun niiden keltainen väri on oikea piristysläiskä muuten vielä niin ruskeassa maisemassa.
Opiskelu eläintenhoitajaksi  etenee vauhdilla ja päivät tuntuvat menevän aivan siivillä mielenkiintoisten asioiden parissa. Ensimmäinen näyttökin tuli suoritettua kiitettävästi traktorilla ajellen ja peräkärryä peruutellen. Pian on edessä projektikoiranäyttö ja siihen pitää paneutua huolella, onhan se meidän opiskelun pääaihe. Tällä hetkellä minulla on kaksi projektikoiraa. Molemmat ovat saksanpaimenkoiria ja pentuja vielä. Toinen on jo 5kk ja pienempikin jo 3kk vanha. Teen näytön tuosta vanhemmasta sussarista. Sen kanssa olen saanut hallintaa koulutettua mukavasti. Vaikka vielä eivät kaikki tottisliikkeet sujukkaan sujuvasti, mutta koira pysyy ns. hanskassa. Nenän käyttökin alkaa olla kohdillaan etsinnöissä ja lumien sulattua voidaan alkaa harjoitella jälkeäkin. Puruja ei olla vielä treenattu, kun haukulla on hampaiden vaihto kesken. Näytössä on kirjallinen osuus ja se tuntuu olevan minulle se haastavin juttu, vaikka ei heti uskoisi. En millään tahdo saada tehtyä mitään järkevää kirjoitustekstiä koiran kouluttamisesta ja viettien kehityksestä. äääh... Kaippa tuo tulee sitten viime tinkaan tehtyä. Ihanaa ja toisaalta raskasta aikaa tämä koko opiskelu on ollut kaikenkaikkiaan. Tämä aika on vahvistanut sitä käsitystä, että tätä haluan työkseni tehdä jatkossa! Syksyllä alkavat työharjoittelut ja niitä paikkoja olen jo tutkaillut ja ollut yhteydessä muutamiin aika varmoihin paikkoihin. Haluaisin tehdä harjoittelut puoliksi eläinlääkäriasemalla ja tuotantoeläimien parissa. Saisin kokemusta molemmista töistä. Olisin sen jälkeen paremmin tietoinen mihin jatkaa koulun jälkeen.
Aurinkoista kevättä!