Tulentekijä Tuikku

Tervetuloa blogiini!
Aloin pitämään tätä tätieni upeiden blogien innostamana. Kirjoittelen päiväkirjamuotoisesti kaikenlaista elämästäni. Erityisesti tekemistäni ulkoiluretkistä ja vaelluksista. Koitan kuvailla kamerallani kaikkea näkemääni luonnon kauneutta juttujeni höysteeksi. Kertoilen puutarhanhoidosta ja kasvien viljelystä sekä kiinnostuksestani permakulttuuria kohtaa. Esittelen tekemiäni käsitöitä ja päivittelen tätä maailmanmenoa.
Kaikenlaiset komentit ovat tervetulleita ja mukavaa luettavaa. Tiedän näin, etten ihan yksin höpise juttujani bittiavaruuteen.

torstai 21. helmikuuta 2013

unisieppareita


Pitää kiittää miniääni tästä unisieppareiden tekemisen aloittamisesta. Itse en ollut koskaan ajatellut näitä tekeväni, mutta hänen pyytäessä lapsenlapseni makuuhuoneeseen sellaita, aloin heti innolla hommiin. Alkuinnostus alkaa jo laantua, mutta on näitä jo syntynyt 5 kappaletta, joista yhden olen tehnyt kolmeen kertaan ennen kuin olin tyytyväinen. Nyt olen erittäin tyytyväinen näihin turkooseihin.(väri oli miniäni toive heidän omaan makuuhuoneeseen) Noiden helmien asettelu symmetrisesti olikin aika vaikeata, kun verkko ei ole ihan symmetrinen. En vielä osaa tehdä kuin yhdellä lailla verkkoa, mutta olen nähnyt aivan upeita kuvioita toisten tekemissä unisieppareissa. Olen saanut tuhlattua näihin jo paljon helmiä, lankaa ja höyheniä. Tarvikkeet tulevat mun tyhjälle lompsalle kalliiksi, jos ostelen ne kaupasta, enkä oikein löytänyt sellaisia värejä joita olisin halunnut. Taidan tyytyä tekemään näitä vain kotitarpeista. Ideoita olisi vaikka kuinka paljon...
Tähän tein kehän pajunoksasta ja kantinauhasta. Kehän voi tehdä aika monesta materiaalista, kuten muovista, rautalangasta, puusta ym. Oksasta tehdessä on vaikea saada pysymään ympyrän mallisena ja helposti verkkoa tehdessä koko kehä taipuilee ja elää. Kokemuksesta tiedän. Oli vaikea saada verkosta tasaista tähän vihreään versioon.
Nyt täytyy lähteä metsästämään luonnonsulkia...hmmm hyvä syy lähteä rämpimään metsään.

maanantai 18. helmikuuta 2013

Talitintin laulua kuunnellen, kevättä kohti astelen!

Ihanaa kuulla tiaisten iloista laulua omassa pihassa. Tänään on jotenkin keväinen ilma, vaikka ollaan vasta helmikuussa. Ojanpenkalla pajunkissat odottavat puhkeamistaan. Valkoista pilkistää jo monesta silmusta ja jokunen oli jo putkahtanut talvea kaunistamaan. Vielä ei kevätaurinkoa näy, mutta päivä on selkeesti pidentynyt ja valoisaa aikaa on päivä päivältä enemmän. Aivan kuin itsekin heräisi jostain talvihorroksesta ja olo on energinen, vetelän ja laiskan olon sijaan. Kotona tekisi mieli tehdä yhtä sun toista. Pakko hiukan jarrutella itseään, ettei isännyys hermostu, kun huonekalut muuttavat paikkaa ja tavaraa lentää roskikseen. Inhoan epämääräisiä kasoja tavaraa, jotka eivät kuulu oikein mihinkään ja joita ei tarvita joka päiväisessä arjessa. Silti keräilen ja säilön kaikkea mistä voi tehdä jotain askartelun tapaista. Nurkat ovat täynnä kankaita, sulkia, vanhoista vaatteista irrotettuja nappeja ym...No, niistä "rojuista" oli hyötyä, kun miniäni pyysi lapsenlapselleni unisiepparia. Pengoin vähän aarteita esiin ja väsäsin elämäni ensimmäisen unisiepparin ja hetken päästä homma lähti taas niin sanotusti lapasesta ja miljoona idea hyöki päälle samantien. Ai, kun harmittaa, ettei ole erilaisia helmiä ja höyheniä kotona, eikä liion autoa, jolla niitä pääsisi kaupungilta ostelemaan. Ehkä hyvä niin. Ehtii mennä suurin hönkä ohi.Tulisi muuten osteltua kassikaupalla kaikkea ihanaa.
Näitä on kiva väkertää ja mukava katsella!
Näin kevään korvalla haluisin alkaa laittamaan kesää varten esikasvamaan kaikkea ihanaa, mutta täytyy tänä keväänä jättää väliin, kun en tiedä onko kesällä mitään paikkaa mihin niitä taimia istuttaa. Tästä tilasta kun on tulossa mitä ilmeisemmin muutto muualle. Aikataulusta ei ole mitään tietoa, riippuu niin monesta asiasta. Ja opiskelun takia olen viikot Kokemäellä Huittisten ammatti- ja yrittäjäopistolla asuntolassa. Sieltä käsin on vähän vaikea huolehtia pienistä taimista. Opiskelu eläintenhoitajaksi on ollut innostavaa ja olen jo saanut kokeilla lypsää lehmää parsinavetassa sekä hoidella kaneja ja marsuja. Ensimmäinen syksy ollaan keskitytty pelkästään koirien kouluttamiseen ja hoitamiseen. Koulun belgianpaimenkoira malinoissi sai pentuja ennen joululomaa ja satuin olemaan juuri silloin päivystysvuorossa. Sain seurata pentujen syntymää ja hoitaa aivan vastasyntyneitä pentuja. On ollut hauska huomata itsessäänkin tapahtuvaa kehitystä koiranohjaajana. Nyt minulla on taas uusi projektikoira, (kolmas jo)saksanpaimenkoiran 12vk pentu.
Tämän kanssa tietää jo paljon paremmin mitä kannattaa kouluttaa. Ensimmäisen pennun kanssa hermoilin ja olin välillä totaalisen hukassa mitä pitäisi koiralta vaatia. Suorituspaineet olivat kovat ja tuli koulutettua pentua aivan turhan paljon. Nyt olen rennompi ja etenen paljon hitaammin ja suunnitelmallisemmin. Koiranpentukin vaatii uutta oppiakseen aikaa ja täytyyhän pennun saada olla ihan vaan koiramainen pentukin. Opiskelujen edetessä ajatukset siitä mihin sitä töihin pääsisi ovat vaihtuneet ja tällähetkellä kiinnostaisi klinikkaeläinhoitajan työ. Sitä varten opiskeluja täytyy vielä jatkaa, mutta ehkä pääsisin oppisopimuksella töihin johonkin eläinlääkäriasemalle ja valmistuisin siinä samalla. Saas nähdä mistä sitä itsensä löytää...
Hyvää kevättalvea kaikille!