Tulentekijä Tuikku

Tervetuloa blogiini!
Aloin pitämään tätä tätieni upeiden blogien innostamana. Kirjoittelen päiväkirjamuotoisesti kaikenlaista elämästäni. Erityisesti tekemistäni ulkoiluretkistä ja vaelluksista. Koitan kuvailla kamerallani kaikkea näkemääni luonnon kauneutta juttujeni höysteeksi. Kertoilen puutarhanhoidosta ja kasvien viljelystä sekä kiinnostuksestani permakulttuuria kohtaa. Esittelen tekemiäni käsitöitä ja päivittelen tätä maailmanmenoa.
Kaikenlaiset komentit ovat tervetulleita ja mukavaa luettavaa. Tiedän näin, etten ihan yksin höpise juttujani bittiavaruuteen.

sunnuntai 17. marraskuuta 2013

Einomyrsky

Pikainen kuvapostaus Meri-Porista. Kävin koiran kanssa Yyterin koirarannalla ja lisäksi ihailimme Einomyrskyä Reposaaren takarannalla sekä Kallossa.
Tuuli oli navakka ja puuskat meinasivat työntää kuvaajan nenälleen. Kuvaaminen oli muutenkin hankalaa, kun oli iso koira hihnassa mukana, joka ei ymmärtänyt kuvaustaukojen päälle.
Porilaisia oli saapunut sankoin joukoin meren rannalle ihailemaan myrskyä. Meri olikin erityisen kaunis auringon laskiessa myrskyävän meren taakse.
Niin kaunista, mutta kylmää.

maanantai 1. heinäkuuta 2013

Vaellusreissu 15.-20.6.2013 Senja, Norja

Lähdimme rinkkojen kanssa vaeltamaan Ånderdalenin kansallispuistoon Tranoybotnin leirintäalueen läheisyydestä alkavalta reitiltä. Pitkä ajomatka Porista Tampereen kautta Senjalle painoi jonkin verran jaloissa, mutta hyvin jaksoimme kiivetä muutamat hengästyttävät nousut tunturiin. Maisemat olivat suomaisemista korkeisiin lumen täplittämiin tuntureihin. Sää oli pilvinen, mutta sadetta emme kuitenkaan saaneet niskaamme. Maasto oli helppokulkuista ja polku oli vaihtelevasti merkitty punaisilla täplillä kiviin ja puun kylkiin. Hyttysiä täällä ei juurikaan ollut, vaikka soita piisasi koko matkalla. Hilla kukki runsaasti, jopa tuntureiden rinteillä.
                                      Kuva alkumatkan suoalueesta,  Ånderelvasta ja Åndervatnetista
Toisena päivänä siirsimme telttapaikkaa 2-3 kilometriä eteenpäin ja jouduimme ensin ylittämään kosken kohdilta yhden joen. Kukaan ei onnistunut kastelemaan varusteitaan, vaikka koskessa oli aika liukkaita kiviä. Lähdimme teltan pystytyksen jälkeen ilman rinkkoja kapuamaan ylös tunturiin seuraillen solisevaa puroa, jossa oli kauniita putouksia. Ylhällä oli vielä pieni järvi jäässä ja luntakin maassa. Valokuvattavaa oli ympärillä, niin ettei tiennyt mihin kameran kanssa tähtäilisi. Aivan uskomattoman upea paikka. Takaisin laskeuduimme puron toista puolta ja kävimme lammessa pikaisesti uimassa.
                                     Ånderjoki,  Kapervatnet ja telttapaikka järven päässä ylempänä




Yövyimme vielä samassa paikassa toisenkin yön ja päätimme lähteä katsomaan merta ja Gjeskanlahtea.
Lähdimme vielä samana iltana rinkkojen kanssa takaisin ensimmäiselle telttapaikalle. Illalla oli mukava paistella lättyjä ja ihailla keskiyön auringon paistetta Midnattesfjelletin laelle.
Seuraavana päivänä patikoimme Ånderjoen rannalle ja päätimme kahlata joen toiselle puolelle telttailemaan. Vesi oli kirpakan virkistävää! Kävimme ihailemassa korkealta laskevia putouksia syvissä kalliorotkoissa. Vesi kohisi ja pauhasi vaahtopäinä kohti Ånderjokea monesta kohtaa.

                                   Ånderelva mutkittelee ja jossain tuolla alhaalla oli meillä leiri
Vaellusreissun jälkeen ajelimme vielä Senjan saarta katselemassa. Kävimme yöpymässä Mefjord Bryggessä ja poikkesimme Husoyssa, jossa oli paljon taloja kapealla kaistaleella vuorten puristuksissa.

Senjalle tulemme varmaasti vielä uudestaan vaeltamaan, sillä paljon jäi vielä näkemättä.

perjantai 12. huhtikuuta 2013

Ihanaa, aurinko paistaa!!!

Samaan aikaan, kun valonmäärä lisääntyy, tuntuu omakin vireystaso kohoavan ja ulos tekee mieli mennä kurkkimaan kukkapenkkien sulamista lumen alta. Olen takapihalla tehnyt kevättä lapioimalla lunta pois kivetyksiltä ja kaivellut sulamisvesille uria kuraseen maahan. Hymy pukkaa kasvoille, kun muistan oman isäni olleen joka kevät samoissa puuhissa. Aina lapion kanssa ulkona hosumassa. Mitenkö hän on pärjännyt Espanjan aurinkoisessa keväässä, kun siellä ei tarvitse huolehtia lumien sulamisvesien kulkemisesta...hih...
Tämä kevät on ollut aika kylmä ja vasta nyt on joka öiset pakkaset hellittäneet. Toisaalta aurinko on paistanut melkein joka päivä kirkkaalta taivaalta. Keltanarsissin lehden kärjet pilkottavat jo lumisesta maasta ja saivat keltaisen värin pakkasöinä. Odotan innolla, koska alkavat kukkimaan, kun niiden keltainen väri on oikea piristysläiskä muuten vielä niin ruskeassa maisemassa.
Opiskelu eläintenhoitajaksi  etenee vauhdilla ja päivät tuntuvat menevän aivan siivillä mielenkiintoisten asioiden parissa. Ensimmäinen näyttökin tuli suoritettua kiitettävästi traktorilla ajellen ja peräkärryä peruutellen. Pian on edessä projektikoiranäyttö ja siihen pitää paneutua huolella, onhan se meidän opiskelun pääaihe. Tällä hetkellä minulla on kaksi projektikoiraa. Molemmat ovat saksanpaimenkoiria ja pentuja vielä. Toinen on jo 5kk ja pienempikin jo 3kk vanha. Teen näytön tuosta vanhemmasta sussarista. Sen kanssa olen saanut hallintaa koulutettua mukavasti. Vaikka vielä eivät kaikki tottisliikkeet sujukkaan sujuvasti, mutta koira pysyy ns. hanskassa. Nenän käyttökin alkaa olla kohdillaan etsinnöissä ja lumien sulattua voidaan alkaa harjoitella jälkeäkin. Puruja ei olla vielä treenattu, kun haukulla on hampaiden vaihto kesken. Näytössä on kirjallinen osuus ja se tuntuu olevan minulle se haastavin juttu, vaikka ei heti uskoisi. En millään tahdo saada tehtyä mitään järkevää kirjoitustekstiä koiran kouluttamisesta ja viettien kehityksestä. äääh... Kaippa tuo tulee sitten viime tinkaan tehtyä. Ihanaa ja toisaalta raskasta aikaa tämä koko opiskelu on ollut kaikenkaikkiaan. Tämä aika on vahvistanut sitä käsitystä, että tätä haluan työkseni tehdä jatkossa! Syksyllä alkavat työharjoittelut ja niitä paikkoja olen jo tutkaillut ja ollut yhteydessä muutamiin aika varmoihin paikkoihin. Haluaisin tehdä harjoittelut puoliksi eläinlääkäriasemalla ja tuotantoeläimien parissa. Saisin kokemusta molemmista töistä. Olisin sen jälkeen paremmin tietoinen mihin jatkaa koulun jälkeen.
Aurinkoista kevättä!

torstai 21. helmikuuta 2013

unisieppareita


Pitää kiittää miniääni tästä unisieppareiden tekemisen aloittamisesta. Itse en ollut koskaan ajatellut näitä tekeväni, mutta hänen pyytäessä lapsenlapseni makuuhuoneeseen sellaita, aloin heti innolla hommiin. Alkuinnostus alkaa jo laantua, mutta on näitä jo syntynyt 5 kappaletta, joista yhden olen tehnyt kolmeen kertaan ennen kuin olin tyytyväinen. Nyt olen erittäin tyytyväinen näihin turkooseihin.(väri oli miniäni toive heidän omaan makuuhuoneeseen) Noiden helmien asettelu symmetrisesti olikin aika vaikeata, kun verkko ei ole ihan symmetrinen. En vielä osaa tehdä kuin yhdellä lailla verkkoa, mutta olen nähnyt aivan upeita kuvioita toisten tekemissä unisieppareissa. Olen saanut tuhlattua näihin jo paljon helmiä, lankaa ja höyheniä. Tarvikkeet tulevat mun tyhjälle lompsalle kalliiksi, jos ostelen ne kaupasta, enkä oikein löytänyt sellaisia värejä joita olisin halunnut. Taidan tyytyä tekemään näitä vain kotitarpeista. Ideoita olisi vaikka kuinka paljon...
Tähän tein kehän pajunoksasta ja kantinauhasta. Kehän voi tehdä aika monesta materiaalista, kuten muovista, rautalangasta, puusta ym. Oksasta tehdessä on vaikea saada pysymään ympyrän mallisena ja helposti verkkoa tehdessä koko kehä taipuilee ja elää. Kokemuksesta tiedän. Oli vaikea saada verkosta tasaista tähän vihreään versioon.
Nyt täytyy lähteä metsästämään luonnonsulkia...hmmm hyvä syy lähteä rämpimään metsään.

maanantai 18. helmikuuta 2013

Talitintin laulua kuunnellen, kevättä kohti astelen!

Ihanaa kuulla tiaisten iloista laulua omassa pihassa. Tänään on jotenkin keväinen ilma, vaikka ollaan vasta helmikuussa. Ojanpenkalla pajunkissat odottavat puhkeamistaan. Valkoista pilkistää jo monesta silmusta ja jokunen oli jo putkahtanut talvea kaunistamaan. Vielä ei kevätaurinkoa näy, mutta päivä on selkeesti pidentynyt ja valoisaa aikaa on päivä päivältä enemmän. Aivan kuin itsekin heräisi jostain talvihorroksesta ja olo on energinen, vetelän ja laiskan olon sijaan. Kotona tekisi mieli tehdä yhtä sun toista. Pakko hiukan jarrutella itseään, ettei isännyys hermostu, kun huonekalut muuttavat paikkaa ja tavaraa lentää roskikseen. Inhoan epämääräisiä kasoja tavaraa, jotka eivät kuulu oikein mihinkään ja joita ei tarvita joka päiväisessä arjessa. Silti keräilen ja säilön kaikkea mistä voi tehdä jotain askartelun tapaista. Nurkat ovat täynnä kankaita, sulkia, vanhoista vaatteista irrotettuja nappeja ym...No, niistä "rojuista" oli hyötyä, kun miniäni pyysi lapsenlapselleni unisiepparia. Pengoin vähän aarteita esiin ja väsäsin elämäni ensimmäisen unisiepparin ja hetken päästä homma lähti taas niin sanotusti lapasesta ja miljoona idea hyöki päälle samantien. Ai, kun harmittaa, ettei ole erilaisia helmiä ja höyheniä kotona, eikä liion autoa, jolla niitä pääsisi kaupungilta ostelemaan. Ehkä hyvä niin. Ehtii mennä suurin hönkä ohi.Tulisi muuten osteltua kassikaupalla kaikkea ihanaa.
Näitä on kiva väkertää ja mukava katsella!
Näin kevään korvalla haluisin alkaa laittamaan kesää varten esikasvamaan kaikkea ihanaa, mutta täytyy tänä keväänä jättää väliin, kun en tiedä onko kesällä mitään paikkaa mihin niitä taimia istuttaa. Tästä tilasta kun on tulossa mitä ilmeisemmin muutto muualle. Aikataulusta ei ole mitään tietoa, riippuu niin monesta asiasta. Ja opiskelun takia olen viikot Kokemäellä Huittisten ammatti- ja yrittäjäopistolla asuntolassa. Sieltä käsin on vähän vaikea huolehtia pienistä taimista. Opiskelu eläintenhoitajaksi on ollut innostavaa ja olen jo saanut kokeilla lypsää lehmää parsinavetassa sekä hoidella kaneja ja marsuja. Ensimmäinen syksy ollaan keskitytty pelkästään koirien kouluttamiseen ja hoitamiseen. Koulun belgianpaimenkoira malinoissi sai pentuja ennen joululomaa ja satuin olemaan juuri silloin päivystysvuorossa. Sain seurata pentujen syntymää ja hoitaa aivan vastasyntyneitä pentuja. On ollut hauska huomata itsessäänkin tapahtuvaa kehitystä koiranohjaajana. Nyt minulla on taas uusi projektikoira, (kolmas jo)saksanpaimenkoiran 12vk pentu.
Tämän kanssa tietää jo paljon paremmin mitä kannattaa kouluttaa. Ensimmäisen pennun kanssa hermoilin ja olin välillä totaalisen hukassa mitä pitäisi koiralta vaatia. Suorituspaineet olivat kovat ja tuli koulutettua pentua aivan turhan paljon. Nyt olen rennompi ja etenen paljon hitaammin ja suunnitelmallisemmin. Koiranpentukin vaatii uutta oppiakseen aikaa ja täytyyhän pennun saada olla ihan vaan koiramainen pentukin. Opiskelujen edetessä ajatukset siitä mihin sitä töihin pääsisi ovat vaihtuneet ja tällähetkellä kiinnostaisi klinikkaeläinhoitajan työ. Sitä varten opiskeluja täytyy vielä jatkaa, mutta ehkä pääsisin oppisopimuksella töihin johonkin eläinlääkäriasemalle ja valmistuisin siinä samalla. Saas nähdä mistä sitä itsensä löytää...
Hyvää kevättalvea kaikille!