Tulentekijä Tuikku

Tervetuloa blogiini!
Aloin pitämään tätä tätieni upeiden blogien innostamana. Kirjoittelen päiväkirjamuotoisesti kaikenlaista elämästäni. Erityisesti tekemistäni ulkoiluretkistä ja vaelluksista. Koitan kuvailla kamerallani kaikkea näkemääni luonnon kauneutta juttujeni höysteeksi. Kertoilen puutarhanhoidosta ja kasvien viljelystä sekä kiinnostuksestani permakulttuuria kohtaa. Esittelen tekemiäni käsitöitä ja päivittelen tätä maailmanmenoa.
Kaikenlaiset komentit ovat tervetulleita ja mukavaa luettavaa. Tiedän näin, etten ihan yksin höpise juttujani bittiavaruuteen.

keskiviikko 22. elokuuta 2012

Mandala

Tällainen mandala tuli paperille jo kaksiviikkoa sitten, mutta on ollut opiskelun alettua elämä sellasta haipakkaa, etten ole kerinnyt kunnolla konetta aukaisemaan. Opiskelu vaikuttaa nyt raskaalta ja tuntuu kuin aivot kävisivät ylikierroksilla ottaessaan äkkiä suurta määrää uutta tietoa vastaan. Kaippa tuohon taas tottuu pikkuhiljaa. Odotan innolla koiranohjaamiseen liittyviä oppitunteja ja odotan mielenkiinnolla minkälaisen projektikoiran saan koulutettavaksi. Kaikkea kivaa siis sillä saralla tiedossa!
Tässä kaiken töiden ja opiskelun ohessa olen yrittänyt poimia mustiaherukoita ja tehdä niistä hyytelöä. Lisäksi tietysti kasvihuoneen ja kasvimaan herkut alkavat kypsyä ja antaa herkullista satoa. Porkkanat ja sipulit ovat komeita jo. Salaattia on paljon yli oman tarpeen ja tomaatitkin vihdoin alkoivat punastumaan. Avomaakurkku kukkii, mutta vielä ei ole kurkkuja valmiina. Nyt pidetään peukkuja, ettei yöhallat vie niitä. Paprikat ovat tehneet yllätyksen tänä syksynä. Vihreitä alkuja on jo aivan hurjasti ja jotkut alkavat jo hiukan punoittamaan. Niiden siemenet kun olivat kaupan paprikoista multaan puolihuolimattomasti työnnetty. Viimevuotinen porkkana kukki runsaasti ja nyt odottelen kukkista muodostuvia siemeniä kerättäväksi.

maanantai 13. elokuuta 2012

Paistuntureille vaellusreissu

Akujoki Akumajan rannasta. Lähtöpaikka.


Porista 3.8.2012  kello 21.00 lähdimme mieheni kanssa viemään Porin ladun porukkaa  bussilla kohti Karigasniemeä. 18 vaeltajaa rinkkoineen ahtautui bussiin ja pitkä matka alkoi. Seuraavana päivänä n. klo 13.00 olimme Karigasniemen kylässä, josta haimme K-kaupasta avaimen Suomen ladun Akumajalle. Vielä oli noin 30km:ä pohjoiseen päin ajelua P-paikalle, josta vaelsimme rinkkojen kanssa 3,3km:ä majalle. Porukasta moni pystytteli telttoja pihalle, mutta me kellahdimme hirsituvan petiin nukkumaan matkaväsymystä pois. Olihan meillä jääneet yhdet yöunet väliin ajaessa. 5.8. Aamulla hyvin nukutun yön jälkeen mutustimme aamiaisen ja nostimme rinkat selkään ja vaellus saattoi alkaa. Osa porukasta jäi viikoksi Akumajalle ja tekivät päiväretkiä lähi maastoon ja loppu porukka lähti ryhmänä meitä ennen jo aikaisin aamulla vaellukselleen ylös tunturiin. Me kaksistaan lähdimme vaeltamaan Akujoen vartta jota seurasimme aina putoukselle asti. Siitä lähdimme kapuamaan Luovdejohkan sivuhaaraa Ahkovarrille päin. Kartasta katselimme sen olevan helpoin reitti ylös tunturiin. Ja sitähän se olikin. Puronvarsi oli helppokulkuista ja kauniit pienet putoukset saattelivat matkaamme iloisesti pulputellen melko ylös asti. Akuvaaran huippu nousi heti edessä ja mehän päätimme ylittää sen suorinta reittiä yli. Huipulta avautuivat mahtavat tunturinäkymät. Yllä kuva Akujoen suuntaan.
Akuvaaralta näimmekin Akujärven, jonka rannalle oli tarkoitus kävellä evästauolle. Ylhäältä valitsimme helppokulkuisimman reitin alas hiukan vasemmalta tunturisatulaa pitkin loivasti alas ja vastaan tuli mönkkäripolku, jota oikealle kulkemalla päästiin Akujärven porokämpille. Evästelyn jälkeen suuntasimme Akukammille ja nyt tarvittiin jo kompassia kartan avuksi suunnistaessa koivikossa ja purojen yli oikeaan suuntaan. Sää oli tähän asti ollut puolipilvinen, mutta kammille päästyämme alkoi satamaan ja päätimme yöpyä sisätiloissa. Seuranamme oli mukava pariskunta Kajaanista.
Kuvassa oikealla näkyy Akujärvi ja palsasuot. Me laskettelimme alas tasannetta pitkin vasemmalta kaartaen. Näin vältimme suot ja tiuhat koivikot. Kompassia ei tässä vielä tarvittu. Karttana Mapline24.comista tilattu 1:50 000 jääkärikartta. Se oli tosi hyvä. Kartasta puuttuvat kaikki valmiit polut ja rakennukset, mutta muuten toimi hyvin. Päivämatkaa kertyi 19,5km.
Akuvaara pilkistää vielä horisontissa juuri ennen Akujärvelle päästyämme. Akujärven rantatörmällä on pieni porokämppä ja wc. Kämppä on lukittu. Matkalla näimme toisenkin porokämpän palsasoiden reunassa. Poroja juoksenteli siellä täällä vasoineen meitä pakoon.
Onneksi koira ei ollut tällä reissulla mukana, niin paljon näimme poroja. Hiljaisessa maastossa näimme kiirunan, riekon ja tunturipöllön.



Nilijoki yöpymispaikalla
Näkymä toiseen suuntaan
6.8. Kammin lämpimän yön jälkeen lähdimme kulkemaan Kevon luonnonpuiston reittiä Kuivin tuvalle ja n. 2 tunnin pikakävelyn jälkeen saavuimme tihkuisessa kelissä sinne. Pian tupaan alkoi tulla muitakin kulkijoita ja nopeasti läksimme tauon jälkeen jatkamaan Guivin yli takaisin Paistuntureiden erämaa-alueelle. Guivin huipulla oli kylmä tuuli ja vettäkin sateli, joten emme siellä pitkää taukoa pitäneen vaan laskeuduimme alas merkittyä polkua pitkin pois luonnonpuiston alueelta kohti Leaksagoahtia. Ylitimme kauniissa maisemissa pienen puron ja täällä kohtasimme osan tuomistamme latulaisista. He pystyttelivät telttojaan ja olivat jäämässä siihen pariksi yöksi. Me patikoimme kohti Rassoaivia ja ylitimme pieneksi kutistuneen Nilijoen juuri lammen yläpuolelta ja jatkoimme vielä toisella puolella matkaa, etsien hyvää yöpymispaikkaa, jossa voisi joessa käydä kastautumassa. Pian löysimmekin todella syvän kohdan muuten niin matalassa joessa ja pystytimme teltan siihen lähelle. Päivämatkaa tuli 19 km.



7.8. Aamulla auringonpaiste herätteli meidät ja päivästä tuli lämmin. Jatkoimme pohjoista kohti seuraillen Nilijokea. Maisemat olivat henkeäsalpaavan kauniit. Maasto oli matalaa varvikkoa ja todella helppoa kulkea. Kävelysauvojen kanssa tikutimme aika vauhtia eteenpäin. Ylitimme pieniä puroja, jotka virtasivat Paistuntureilta Nilijokeen. Evästelimme jonkun sellaisen kohdilla ja nautimme päivästä. Kiersimme Gaimmoaivin ympäri ja kipusimme hiukan ylemmäs, josta  erotimme koska Nilijoesta erkanee Mavnnajohka, jota lähtisimme seurailemaan kohti takaisinpäin. Mavnnajohkan varrella yövyimme seuraavan yön.
Kaunista Gaimmoaivin alatasanteitä
Takana näkyvät jo Norjan huiput. Maasto oli tasaista tunturiylänköä.
Mavnnajohka ja teltamme. Päivämatka 14 km.
8.8. Päätimme siirtää leiriä vain kilometrin eteenpäin ja pitää huiputuspäivän. Huiputimme Gaimmoaivin ja Duottar mavnna rahppatin.
Molempien huipulla näimme lunta jo alhaalta ja ylhäällä sitä todellakin oli.
Päivän sää oli todella vaihteleva. Välillä aurinko paisteli ja välillä satoi vettä. Ensimmäisen huiputusreissun jälkeen olimme sadetta paossa teltassa ja taas sateen loputtua lähdimme toiselle huiputusretkelle. Olihan mahtava päivä!

kohti Duottar mavnnaa
































































Sitnogovaja kuivajoki
9.8. Läksimme lievästi nousten Duottar mavnnan rinnettä ylöspäin ja ylitimme tunturit ylösvievän puron kohdilta. Suuntasimme kohti Surggiidgavnnadanoaivia(huh, mikä nimi) ja sitä ennen poikittain menevää jokea. Jokiuoma löytyi, muttei vettä. Kävelimme tätä tasaista ylänköä noin 5 kilometriä ja vastaan tuli kosteikko, jossa joki tai joet tekivät 90 asteen mutkan. Juuri mutkan kohdalla oli vettä, jossa kävimme "uimassa" ja pidimme mukavan tauon. Jatkoimme jokea seuraten ensin ylempänä Juohkoaivin rinnettä, mutta huomasimme joen olevan aivan kuiva joten laskeuduimme kävelemään sen pohjalle. Matkalla saimme ihailla aivan uskomattoman kuvankauniita rantaniittyjä katajineen ja pieniä puroja virtaili siellä täällä. Juuri kun alkoi usko loppua oikeasta suunnasta putkahti jokien risteys eteemme. Nyt oli vettä. Culloveaijohka virtasi vuolaana ja alkumatkan Sitnogovajakin virtasi pieninä putouksina. Pystytimme teltan tasaisemmalle kohdalle ylös rinteeseen ja haikeus matkat päättymisestä alkoi jo tuntua. Viimeinen yö tunturissa ennen paluuta Akumajalle. Päivämatka oli 15km
Sitnogovajan "uimapaikka"
 
Jylhät reunat laskivat Bogejohkaan.

10.8. Viimeinen vaelluspäivä lähti käyntiin auringon paisteessa ja päivä oli jälleen lämmin. Ylitimme Culloveaijohkan aika pian leiripaikastamme lähdettyä sopivassa kohdassa. Virtaus oli joessa vauhdikas ja toisin paikoin oli paljon vettäkin, mutta silti onnistuimme löytämään ylityspaikan, josta pääsimme kengät jalassa kuivin jaloin yli. Käännyimme Bogejohkaa seuraillen kohti etelää ja tällä kertaa reitin valinta ei onnistunut aivan nappiin. Joenvarsi muuttui jyrkäksi ja mahdottomaksi kulkea. Nousimme jyrkkää rinnettä ylemmäksi ja seurailimme hirvien tekemää polkua, jota pitkin pääsimme suhteellisen helposti alas Akujoen varteen ja siitä polkua pitkin Akumajalle. Loppumatkasta kertyi 8km.
Kaiken kaikkiaan vaellus oli Suomen mahtavimmissa maisemissa ja kauniit tunturiylängöt jäivät mieleen. Tänne haluamme palata toistenkin! Akumajalla saunoimme ja nukuimme yhden yön pehmeillä patjoilla Dominicin mökissä. 11.8. Palasimme 3,3km:ä takaisin tienvarteen jätetylle bussille ja kotimatka alkoi.
Dominicin mökki Akumajalla




perjantai 3. elokuuta 2012

matkakuumeetta ja lapin hulluutta

Rinkka seisoo eteisessä pakattuna ja kohta alkaa pitkä uuvuttava ajomatka Karigasniemelle. Ihanaa päästä taas tunturiin patikoimaan. Ajatuksena on kiertää Paistuntureilla viikon ajan. Kevon kanjoni on pakko käydä katsomassa, vaikka en muuten piittaa valmiiden polkujen tallaamisesta. Erakkona haluan kulkea muista ihmisistä kaukana. Joskus oikein pakkaa naurattamaan oma harmistus, jos joku toinen vaeltaja sattuu samalle alueelle. Vaikka olen aika ulospäin suuntautunut omituinen höpöttäjä, nautin hiljaisuudesta ja puhumattomuudesta luonnossa. Paistuntureiden tunturiylängön  avaruus antaa aivoille tilaisuuden omaan vuoropuheluunsa luonnon kanssa. Rakastan kulkea siellä maailman harjalla tuulen ravisteltavana. Se tuuli vie kaiken pahanolon pois ja sielu lepää.
Laitan blogiin vaellusturinaa kuvilla, kunhan palailen arkeen. Opiskeluni alkaa heti reissun jälkeen maanantaina, mutta yritän ehtiä kokoomaan juttua. Itsestäni on ollut mukava lukea toisten vaelluskertomuksia ja siksi haluan ilahduttaa muita samanmielisiä. Toisten kokemuksista voi saada vinkkejä mielenkiintoisista paikoista joihin voisi itsekkin vaeltaa. Pelkkä kartan tuijottelu kun ei aina kerro kaikkea.
Laitan seuraavan mandalan kuvan jo nyt tähän, kun olen siellä tunturissa ensiviikon. Linkitys nyt ei onnistu, mutta osaa porukka tänne sitä jo katselemaan.

Tästä voi tulkita suunnattoman haluni tietää tulevat tapahtumat. Varsinkin nyt opiskelujen alussa...epäröin onkohan suuntani oikea...oliskos sittenkin pitänyt jatkaa ajohommia...vai...ääääh! Kun ei voi tietää etukäteen ratkaisujensa oikeaa tolaa. Pakko luottaa vaistoonsa, vaikka painuisi syvemmälle suohon sen takia.