Tulentekijä Tuikku

Tervetuloa blogiini!
Aloin pitämään tätä tätieni upeiden blogien innostamana. Kirjoittelen päiväkirjamuotoisesti kaikenlaista elämästäni. Erityisesti tekemistäni ulkoiluretkistä ja vaelluksista. Koitan kuvailla kamerallani kaikkea näkemääni luonnon kauneutta juttujeni höysteeksi. Kertoilen puutarhanhoidosta ja kasvien viljelystä sekä kiinnostuksestani permakulttuuria kohtaa. Esittelen tekemiäni käsitöitä ja päivittelen tätä maailmanmenoa.
Kaikenlaiset komentit ovat tervetulleita ja mukavaa luettavaa. Tiedän näin, etten ihan yksin höpise juttujani bittiavaruuteen.

tiistai 1. toukokuuta 2012

Vappumelonta

Lähdimme sunnuntaina inkkarilla melomaan Joutsijärvelle. Päivä oli puolipilvinen ja tuuli puhalteli mukavan leppoisasti ja sivumyötäisesti. Koira istui tai makasi kanootin pohjalla suhteellisen rauhallisesti koko ajan. Meloimme Kylmälahdesta Tuurunkankaan edestä kohti Makkaraluotoa. Matkalla tarkastimme joko kalasääski olisi tullut pesäsaarelleen, muttei siellä ollut ketään paikalla. Kovin oli hiljaisen oloinen pesäpuun latvus vielä. Kävimme pystyttämässä  Makkaraluotoon laavun ja jätimme painavimmat tavarat pois kyydistä. Keventyneellä kanootilla oli helpompi ja vakaampi meloa tutkimaan sokkeloista Joutsijärveä. Pidän kovasti Joutsijärvestä, kun siellä on paljon pieniä saaria ja rantaviivakin on täynnä lahdelmia ja poukamia. Aina on mahdollisuus olla eksyksissä aivan tutun saaren väärällä puolella. Onneksi  tämä järvi on tullut jo aika tutuksi monella eri tavalla kulkemalla. Useasti olen juuri vappuna kiertänyt maitse retkeilyreittiä pitkin järven ympäri. Nyt se ei olisi ainakaan kuivinjaloin onnistunut, koska järvessä on vesi todella korkealla. Tarkastimme rannan tuntumassa kulkevat pitkospuut ja siellähän ne kelluivat veden varassa täysin. Ei pitkävartisilla saappaillakaan olisi onnistunut kulku kuivana.  Melomalla tuulen puuskista huolimatta pääsimme kiertämään kaikki tutut taukopaikat. Rantauduimme välillä evästelemään nuotiotulille ja taas jaksoimme jatkaa tovin melontaa. Blondi koiruuskin nautti silminnähden maastossa ja kanootissa olemisesta.
Illan istuksimme rantanuotiolla ja laitoimme hyvät thaisapuskat tulilla. Tuuli kääntyi ikävästi suoraan järveltä nuotiopaikalle ja vetäydyimme laavuun ja makuupusseihin lämmittelemään. Kuikat ja kanadanhanhet huutelivat kilpaa toistensa kanssa. Laulujoutsenet olivat yllättävän hiljaa. Teeret pulputtivat vielä soidinmenojaan suolla ja kurjet kronkottivat jossain kauempana. Tuijottelin pimenevää taivasta ja ensimmäiset tähdet alkoivat tuikkimaan. Blondi ponkasi muutaman kerran vierestäni ylös myyriä tai hiiriä paimentamaan, mutta rauhoittui pian nukkumaan. Uni voitti minullakin aika nopeasti. Aikaisin aamulla, ehkä noin neljän aikaan ravottelin silmäluomia ja havaitsin taivaanrannan olevan kuvauksellisen näköinen. Kömmin makuupussissa istuen kuvailemaan oranssia näkymää. Järvi oli melkein tyyni ja laulurastas luritteli laulujaan ja oli ihanan autuaallisen rauhallista. Hetken kuvailtuani painuin takaisin pussin kanssa pötkölle, koska ilma tuntui viileentyvän melkein pakkaselle ja alkoi tulla kylmä.
Herätessäni Janne keitteli jo aamupuuroa ja kahvia. Aamiaisen jälkeen lähdimme melkein tyynessä kelissä jatkamaan melontaa. Kävimme tutustumassa Kulhaluotoon ja Kulhan laavulla poikkesimme myös. Meloimme rantaviivaa myötäillen ja kiersimme Hiivaniemen ympäri. Hiivaniemeen menevä silta ja pitkospuut uivat järvessä täysin. Sieltä ei olisi päässyt menemään eteenpäin kävellen. Hiivaniemessä keittelimme kahvit ja pidimme taukoa. Tuuli alkoi yltyä ja Vohlan saarella kävimme vain kääntymässä, koska tulistelupaikka oli tuulenpuolella. Jatkoimme Tuurunkankaalle asti ja siellä paistelimme makkarat. Polttopuut olivat niin märkiä, että saimme vaivoin kunnon hiilloksen aikaiseksi. Savua oli enemmän kuin tulta.  No, makkarat tulivat paistettua kuitenkin. Tuvan pihassa kukkivat sinivuokot kauniisti ja niitä oli ihan pakko kuvata. Joka keväinen juttu!

  Tuurusta matkalla "kotisaareemme" poikkesimme Suuluodossa katsomassa lehmuksia. Saari on luonnosuojelualuetta harvinaisten lehmuspuidensa takia ja taitaa saari olla myös yksi kalasääsken pesimäpaikoista. Makkaraluodossa siirsimme jälleen nälkää ja ilta meni nuotioon tuijotellessa. Jossain vaiheessa 15 laulujoutsenta laskeutui huudellen järvelle ja kiikaroimme niitä. Arvelin niiden alkavat pitämään meteliä yöllä, mutta ne päättivätkin lähteä jatkamaan matkaansa johonkin muualle ja yö olikin rauhallinen. Aamulla heräsimme navakkaan tuleen ja se tiesi aika hankalaa ja hivenen vaarallistakin matkaa takaisin Kylmälahteen. Kanootti on aika hutera täyteen lastattuna ja 40 kiloinen koira pomppimassa puolelta toiselle ei helpota tilannetta mitenkään. Onneksi Blondi älysi pysyä makuulla pahimmassa sivutuulessa. Muutaman kerran yritti nousta ylös, mutta Jannen karjaisusta painui heti takasin alas. Hyvin selvittiin rantaan. Taasen mukava reissu takana.  Joutsijärvi on rauhallinen, hiljainen ja erämainen paikka. Nyt ei ollut paljon muita kulkijoitakaan. Ihmisiä oli mökeillään vappua viettämässä, mutta saarelle ei kuulunut mitään ihmisääniä. Moottorivenekielto on ehdottoman hyvä juttu! Mukavaa Vapunpäivää kaikille!