Tulentekijä Tuikku

Tervetuloa blogiini!
Aloin pitämään tätä tätieni upeiden blogien innostamana. Kirjoittelen päiväkirjamuotoisesti kaikenlaista elämästäni. Erityisesti tekemistäni ulkoiluretkistä ja vaelluksista. Koitan kuvailla kamerallani kaikkea näkemääni luonnon kauneutta juttujeni höysteeksi. Kertoilen puutarhanhoidosta ja kasvien viljelystä sekä kiinnostuksestani permakulttuuria kohtaa. Esittelen tekemiäni käsitöitä ja päivittelen tätä maailmanmenoa.
Kaikenlaiset komentit ovat tervetulleita ja mukavaa luettavaa. Tiedän näin, etten ihan yksin höpise juttujani bittiavaruuteen.

tiistai 17. huhtikuuta 2012

Mihin jalat vie?

Minulla on ikuinen haave lähteä reppureissaamaan maailmalle pidemmäksi ajaksi. Olen aina unelmoinut pääseväni Uuteen Seelantiin melomaan tai Borneoon sademetsäsafarille. Olisi upeata olla riippumaton aikatauluista ja kellonajoista. Tekisi matkaa oman halunsa ja rahojen mukaan. Välillä voisi tehdä jotain töitäkin päivän ruokansa ja majapaikkansa eteen ja jatkaa matkaa taas, kun siltä tuntuisi. Tämä unelma on tuntunut kaukaiselta ja täysin toteuttamattomalta haihattelulta, mutta nyt aika alkaa olla kypsä tehdä tästä vähitellen totta. Helpointa olisi laittaa kaikki omaisuus myyntiin ja pakata rinkkaan vain oleellinen omaisuus ja varata lentolippu jonnekin kauas. Puhuin asiasta miehelleni ja hän innostui myös ajatuksesta! Hienoa, en siis ole yksin matkalle lähdössä.
Toteutus on sitten aivan toinen juttu. Haave siirtyi kuitenkin hitusen lähemmäksi ja tieto siitä, että me molemmat olemme valmiita lähtemään samaan suuntaan lohduttaa. En halua elää loppuelämääni vain haaveillen jostain, vaan olla rohkea ja koittaa siipiäni maailmalla. Aina voi palata ja elää niin kuin muutkin, jos maailma potkaisee takaisin.
En tiedä mistä, tämä kapinahenki vallitsevaa yhteiskunta järjestystä kohtaan tulee,  mutta sitkeästi tahtoni vie minua pois tavanomaisuudesta ja turvallisuudesta. Sisäinen paloni tukahtuu ja voin pahoin tässä nykyisessä elämän rytmissä. Minusta ei vain ole normaaliin työ-koti kuvioon. Arvomaailmani on kääntynyt kulutusvastaiseksi ja rahakielteiseksi. Jos miettii, kuinka paljon elämäämme kontrolloidaan ja pakotetaan tekemään asioita vain, koska näin tämä yhteiskunta toimii, niin voi jeesus sentään. Esim. kun omistat mökkipahasen jossain, maksat kiinteistöveroa ja joka neliö ja aari on kirjattu. Pitää olla  naimisissa vesi,- sähkö- ja jätelaitosten kanssa. Syntyy uskomattoman paljon rahallista kulua ja vain siitä, että omistat asumuksen, katon pääsi päälle, mikä on täällä kylmässä pohjolassa pakollinen juttu. Siis pakko ansaita rahaa, jotta voi asua ja elää. Mitenkähän ne alkuperäiskansat voivat elää Brasilian sademetsissä ilman tätä kaikkea!

keskiviikko 11. huhtikuuta 2012

kuka mää oon?


Tänään lenkillä tajusin kuinka terapeuttista on hölkätä metsän keskellä. Pitkillä juoksumatkoilla ehtii miettimään elämäänsä ja käydä mielenkiintoista sisäistä puhelua itsensä kanssa. Tänään mietin kuka minä oikein olen? Minkälaisen kuvan toiset minusta saavat. Itse mielestäni olen kiltti ja avulias, mutta muiden silmissä voin näyttäytyä aivan toisenlaiselta. Oikeastaan vasta nyt vajaa viiskympisenä olen tajunnut kuinka itsekäs ja itseriittoinen ihminen olen ollut nuorempana. Ehkä pikkuhiljaa vanhentuessani opin ottamisen sijaan myös antamaan. Itselleni tärkeintä on ollut kuitenkin myöntää omat virheet ja vajavaisuuteni ja pyrkiä korjaamaan mitä korjattavissa on. Sitä se elämänkoulu on! Hyväksyn kyllä itseni tällaisenaan ja koitan parantaa muutamat itseäni ärsyttävät piirteet itsestäni.
Sen olen huomannut miten vähän tavaran ja rahan määrä ratkaisee onnellisuutta. Onnellisuus, kun on tullut rakkaista ihmissuhteista ja siitä, että olemme terveitä. Näitä asioita haluan vaalia tulevaisuudessa entistä enemmän. Tahdon taistella ahneutta ja kateellisuutta vastaan, vaikka ne taitavat olla ihmisissä kuin tauti. Mistähän ihmeestä nekin tulevat. Jo pikkulapset kokevat näitä katalia tunteita. Onkohan kateus ja ahneus olleet ihmisen kehityksen ja selviytymisen kannalta tärkeitä ominaisuuksia, kysyn vaan? Olisiko evoluutio edennyt ilman näitä?

sunnuntai 8. huhtikuuta 2012

Elämän viisauksia


Löysin hyviä elämän ohjeita:

Olemme saaneet tähän elämään kehon. Voit pitää siitä tai et, mutta se on sinun koko tämän elämän ajan, joten pidä siitä hyvää huolta.

Tulet saamaan opetuksia. Elämä on kokoaikainen koulu. Joka päivä tässä koulussa sinulla on mahdollisuus oppia opetuksia. Toiset opetukset tuntuvat tyhmiltä ja epäoleellisilta, mutta kaikki ovat kuiten sinun parhaaksi.

Kasvu on yritysten ja erehdyksien summa. Epäonnistuneetkin yritykset ovat yhtä suuri osa etenemistä kuin yritykset jotka lopulta onnistuvat.

Opetus toistuu kunnes se on opittu. Tuntuuko joskus, että kompastut aina samoisiin virheisiin. Toistat virheet kunnes olet oppinut sen, sitten voit siirtyä seuraavaan opetukseen.

Elämässä ei ole osa-aluetta, joka ei sisältäisi opetuksia. Opetukset eivät lopu.

"Siellä" ei ole parempi kuin "täällä". Kun on "siellä" on "täällä"... Tulet havaitsemaan uuden "siellä", joka jälleen näyttää paremmalta kuin "täällä". 

Muut ovat itsesi peilejä. Et voi rakastaa tai vihata jotakin jossakussa toisessa, ilman että se toistaa sitä mitä rakastat tai vihaat itsessäsi.

Mitä teet elämästäsi riippuu itsestäsi. Sinulla on kaikki tarvittavat välineet ja voimavarat; mitä teet niillä on oma asiasi. Valinta on sinun!

Vastaukset ovat sisälläsi. Sinun tarvitsee vain katsoa, kuunnella ja luottaa.

Uskoipa sitten kykeneväsi tai et, kummassakin tapauksessa olet oikeassa. Ajattele sitä.



keskiviikko 4. huhtikuuta 2012

Hyvää tekevä valo!

Tänään kutsun auringon puhtaan valon sydämeeni. Paistakoon se sydämestäni koko maailmaan!
 Hyvää Pääsiäistä kaikille!