Tulentekijä Tuikku

Tervetuloa blogiini!
Aloin pitämään tätä tätieni upeiden blogien innostamana. Kirjoittelen päiväkirjamuotoisesti kaikenlaista elämästäni. Erityisesti tekemistäni ulkoiluretkistä ja vaelluksista. Koitan kuvailla kamerallani kaikkea näkemääni luonnon kauneutta juttujeni höysteeksi. Kertoilen puutarhanhoidosta ja kasvien viljelystä sekä kiinnostuksestani permakulttuuria kohtaa. Esittelen tekemiäni käsitöitä ja päivittelen tätä maailmanmenoa.
Kaikenlaiset komentit ovat tervetulleita ja mukavaa luettavaa. Tiedän näin, etten ihan yksin höpise juttujani bittiavaruuteen.

keskiviikko 29. helmikuuta 2012

Tulevaisuuden haaveita

Olen selaillut netin ihmeellisessä maailmassa opiskelupaikkoja aikuisopiskelijalle. Nykyään on vaikka minkälaisia mahdollisuuksia valmistua uuteen ammattiin tai vaan kehittää itseään. Yritän nyt keksiä itselleni sopivan ammatin, joka tarjoaisi mielekästä työtä vielä seuraaviksi 15 vuodeksi. Vaikea valita eläintenhoitamisen ja puutarhanhoidon välillä. Molemmat olisivat kiinnostavia työaloja. Helpottaakseni päätöstä, katselin avoinna olevat työpaikat ja valitettavasti eläintenhoitajalle ei löytynyt yhtään avointa työpaikkaa. Puutarhureille oli sentään avoinna jos jonkinlaista, osin kylläkin sesonkityöpaikkoja, mutta kuitenkin oli jotain tarjolla. Haaveilen eläinten ja/tai lasten kanssa työskentelystä. Oma kotieläinpiha?? Kanojahan meillä jo oli muutamana vuonna ja pyöritin lastenleirejä. Jotenkin, kun saisin kaikki palikat kohdilleen... Harmittelen toisaalta, kun en silloin joskus nuoruudessa älynnyt mennä lukioon ja siitä vaikka biologiaa lukemaan tai jotain muuta luontoon liittyvää. Olisin mielelläni susitutkija tai vaikka eläintarhassa eläintenhoitajana. Valitettavasti silloin 15-vuotiaana en vielä ollut löytänyt itsestäni tätä luontoihmistä tarpeeksi. Aivan lapsesta asti kyllä rakastin luontoa ja eläimiä, mutta ei siitä silloin ymmärtänyt voivansa saada elantonsakin joskus. Teininä enemmän vetosi kauneudenhoitoalan parturi-kampaajalinja. No, olihan sekin mukavaa ja luovaa työtä aikansa. Parturi-kampaamo yritykseni myymisen jälkeen kävin eräopaskoulun ja se oli elämäni parasta aikaa. Elannon tienaaminen sillä ammatilla on ollutkin sitten aika hankalaa ja jotenkin olen eräopaskoulun jälkeen ajautunut vaiherikkaasti eri työkuvioiden saattelemana linja-autonkuljettajaksi ja vielä yrittäjäksi taas. Nyt alkaa tämä touhu riittää! Jos eräoppaana eikä yrittäjänä leipäänsä tienaa, niin täytyy vaihtaa jälleen alaa. Toivon mukaan ammattiin, joka työllistää ja jota jaksaisi tehdä eläkeikään saakka nauttien jokaisesta työpäivästä. Työn pitäisi mielestäni olla sellaista, että se tuntuisi sopivan ajatuksiini luonnonsuojelemisesta ja ekoajattelusta. Sen pitäisi tarjota joka päivä sopivasti haasteita ja olisi taloudellisesti sopivassa suhteessa palkitsevaa. Jaahas, täytyy siis tosissaan ryhtyä ottamaan selvää "mikäminustaisonatulee"!!! Kauniita kevätpäiviä kaikille!