Tulentekijä Tuikku

Tervetuloa blogiini!
Aloin pitämään tätä tätieni upeiden blogien innostamana. Kirjoittelen päiväkirjamuotoisesti kaikenlaista elämästäni. Erityisesti tekemistäni ulkoiluretkistä ja vaelluksista. Koitan kuvailla kamerallani kaikkea näkemääni luonnon kauneutta juttujeni höysteeksi. Kertoilen puutarhanhoidosta ja kasvien viljelystä sekä kiinnostuksestani permakulttuuria kohtaa. Esittelen tekemiäni käsitöitä ja päivittelen tätä maailmanmenoa.
Kaikenlaiset komentit ovat tervetulleita ja mukavaa luettavaa. Tiedän näin, etten ihan yksin höpise juttujani bittiavaruuteen.

tiistai 17. huhtikuuta 2012

Mihin jalat vie?

Minulla on ikuinen haave lähteä reppureissaamaan maailmalle pidemmäksi ajaksi. Olen aina unelmoinut pääseväni Uuteen Seelantiin melomaan tai Borneoon sademetsäsafarille. Olisi upeata olla riippumaton aikatauluista ja kellonajoista. Tekisi matkaa oman halunsa ja rahojen mukaan. Välillä voisi tehdä jotain töitäkin päivän ruokansa ja majapaikkansa eteen ja jatkaa matkaa taas, kun siltä tuntuisi. Tämä unelma on tuntunut kaukaiselta ja täysin toteuttamattomalta haihattelulta, mutta nyt aika alkaa olla kypsä tehdä tästä vähitellen totta. Helpointa olisi laittaa kaikki omaisuus myyntiin ja pakata rinkkaan vain oleellinen omaisuus ja varata lentolippu jonnekin kauas. Puhuin asiasta miehelleni ja hän innostui myös ajatuksesta! Hienoa, en siis ole yksin matkalle lähdössä.
Toteutus on sitten aivan toinen juttu. Haave siirtyi kuitenkin hitusen lähemmäksi ja tieto siitä, että me molemmat olemme valmiita lähtemään samaan suuntaan lohduttaa. En halua elää loppuelämääni vain haaveillen jostain, vaan olla rohkea ja koittaa siipiäni maailmalla. Aina voi palata ja elää niin kuin muutkin, jos maailma potkaisee takaisin.
En tiedä mistä, tämä kapinahenki vallitsevaa yhteiskunta järjestystä kohtaan tulee,  mutta sitkeästi tahtoni vie minua pois tavanomaisuudesta ja turvallisuudesta. Sisäinen paloni tukahtuu ja voin pahoin tässä nykyisessä elämän rytmissä. Minusta ei vain ole normaaliin työ-koti kuvioon. Arvomaailmani on kääntynyt kulutusvastaiseksi ja rahakielteiseksi. Jos miettii, kuinka paljon elämäämme kontrolloidaan ja pakotetaan tekemään asioita vain, koska näin tämä yhteiskunta toimii, niin voi jeesus sentään. Esim. kun omistat mökkipahasen jossain, maksat kiinteistöveroa ja joka neliö ja aari on kirjattu. Pitää olla  naimisissa vesi,- sähkö- ja jätelaitosten kanssa. Syntyy uskomattoman paljon rahallista kulua ja vain siitä, että omistat asumuksen, katon pääsi päälle, mikä on täällä kylmässä pohjolassa pakollinen juttu. Siis pakko ansaita rahaa, jotta voi asua ja elää. Mitenkähän ne alkuperäiskansat voivat elää Brasilian sademetsissä ilman tätä kaikkea!

6 kommenttia:

  1. Mikä mielikuvituksen rikkaus tuossa valokuvassasi.

    Minäkin tässä ajattelin päivänä muutamana lähteä
    Ugandaan,kun luin,että siellä on upea luonto ja
    kansallispuistot,mutta sitten "tyssähti" ilmaston
    kuumuuteen ja se matkakumppanikin pitäisi olla
    luotettava yksilö. Toivon sulle kuitenkin,kun
    nuorempi olet,että maan mukavan löydät.

    VastaaPoista
  2. Haaveilen usein road movien tekemisestä. Matkustettaisiin vapaasti paikasta toiseen ilman tarkempaa aikataulua ja kerättäisiin tapahtumat filmille. Kun jossain paikassa viihtyisi pidempään voisi tutustua paikallisiin ihmisiin ja tehdä vaikka töitä vähän aikaa ja sitten jatkaa matkaa. Taitaa siis olla sukuvika tää kulkurimentaliteetti. Ennemmin Madventures kuin Selviytyjät!

    VastaaPoista
  3. Pirita: Toivon todellakin, ettei tämä jää vain haaveen tasolle kohdallani. Toteutus ei ehkä ole näköpiirissä vielä pariin vuoteen. Mutta valmistella voi ja pitääkin tällaista juttua pitkällä aikavälillä, jotta homma onnistuu. Ei omaisuutensa myyminenkään tapahdu hetkessä, mutta pikkuhiljaa hyvä tulee...
    Suvenkeiju: joo, me ollaan kait synnytty kulkureiksi vai johtuuko se siitä, että muutimme lapsuudessa niin usein ja meistä tuli jotenkin juurettomia. Silloin on helpompi jatkaa matkaa, kun ei ole voimakkaita tunnesiteitä mihinkään paikkaan. Todellakin enemmän Madventures ; )

    VastaaPoista
  4. Hahaa, sukuvika ku suksi luistaa joka suuntaan sanon minä! Siinäs sitte ihmettelette että mitä minä teen täällä Barcelonassa ku koko suku yhtä kaheleita reppureissaajia.

    Voi äiti äiti, et tiiäkkään miten hyvältä tuntuu lukea sun tekstiä kun se on niin saman suuntaista kuin kaikki se mitä tuolla meikäläisen pienessä pää kopassa kuhisee. Tänään just viimeks tuli höpöteltyä erään erittäin komean salskean norjalaismiehen kanssa näistä asioista.

    Mutta kyllä me vielä kehitellään joku tapa ja keino pistää tämä maailma omalta osaltamme pyörimään siihen suuntaan kuin sen kuuluiskin kulkea, usko mua äiti! Ratkaisu on aivan varmasti ihan lähellä!

    VastaaPoista
  5. No niin siitä vaan! Jos olisin yksin, tai ISOMPI ja VAHVEMPI olisi vähänkin kaltaisenpi. Olisimme jo aikoja päiviä kaasuttaneet auringonlaskuun. Uaaaaa!!! Siis sukuvika tämä on. Usko vahvasti tähän unelmaasi, jotenkin on sellainen hytinä jotain semmoista tapahtuu, että kaikki muuttuu ja heittää häränpyllyä ihan piakkoin, unelmat alkavat elää omaa elämäänsä ja imaisevat meidät mukaansa. HIhii!!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. siis kaltaiseni pitäisi lukea ensimmäisessä lauseessa.

      Poista