Tulentekijä Tuikku

Tervetuloa blogiini!
Aloin pitämään tätä tätieni upeiden blogien innostamana. Kirjoittelen päiväkirjamuotoisesti kaikenlaista elämästäni. Erityisesti tekemistäni ulkoiluretkistä ja vaelluksista. Koitan kuvailla kamerallani kaikkea näkemääni luonnon kauneutta juttujeni höysteeksi. Kertoilen puutarhanhoidosta ja kasvien viljelystä sekä kiinnostuksestani permakulttuuria kohtaa. Esittelen tekemiäni käsitöitä ja päivittelen tätä maailmanmenoa.
Kaikenlaiset komentit ovat tervetulleita ja mukavaa luettavaa. Tiedän näin, etten ihan yksin höpise juttujani bittiavaruuteen.

lauantai 28. tammikuuta 2012

Hola!

Aivan liian nopeasti aika kului lomalla ollessani. Vajaat kolme viikkoa meni niin, että hupsista vaan. 18 päivää sain nauttia valosta ja lämmöstä. Parasta oli, että ajatukset irtosivat työasioista ja lakkasin huolehtimasta laskuista ja aikatauluista. Ensimmäinen viikko meni melkeinpä sumussa, mutta pikkuhiljaa huomasin löytäväni oman itseni jälleen. Toisen viikon lopulla olikin jo valmis lähtemään pidemmille juoksu-ja kävelylenkeille ympäröivään seutuun. Useasti kävelin pitkin hiekkarantaa meren kohinaa kuunnellen. Toisinaan se kuiskaili hiljaisesti ja toisinaan pauhasi korvia huumaavasti, aina kuitenkin rakastin sen ikuista rytmiä. Meren aaltojen katselu on jotenkin verrattavissa nuotion tuijotteluun, molemmat rauhoittavat ja antavat mielen tehdä omia juttujaan.
Kiitokset vanhemmilleni, kun sain heidän luonaan asustella. Kuljettivat autollaan kauppareissuille ja uusia paikkoja katsomaan, kunhan ensin tokenin suuremmasta väsymyksestä. Tyttäreni vierailu Barcelonasta oli myös hyvä asia. Sain rauhoiteltua huoleni tytön kunnosta ja selviytymisestä vieraassa maassa. Täytyy kyllä hattua nostaa tytön rohkeudelle lähteä Suomesta ilman tietoa työ- tai asumispaikoista. Olen niin onnellinen hänen puolestaan! Hän elää unelmaansa todeksi. Itse olen jämähtänyt paikoilleni ja tilanne tuntuu välillä vankilalta josta ei pääse pois koskaan. Pakko vaan yrittää kestää! Onneksi on paikka mihin paeta lataamaan lisäenergiaa auringosta. Kaikilla ei ole tällaista mahdollisuutta. Kunhan vanhempani eivät ota meidän huolia kannettavakseen. Meitä rikkinäisiä sieluja on monta jonossa menossa vierihoitoon Espanjaan. Kohta täytyy hommata sieltä sellanen kimppakämppä pakopaikaksi talvenkaamoksesta. Ihastuin San Miguel de Salinaksen kylän lähellä oleviin pinjametsiköihin ja vuoriin. Sieltä voisi etsiä hylätyn appelsiinifarmin "fincan" majapaikakseen. Kävimme kuvaamaassa mantelipuiden kukkimista siellä ja sinne olisin voinut jäädä.
Kuvasin loppujen lopuksi aika vähän koko reissun aikana, vaikka kameraa ulkoilutin jatkuvasti. Aina ei luovuus kuki, mutta kukat kylläkin.

2 kommenttia:

  1. Kiva kun viihdyit luonamme ja sait levättyä. Nyt tuntuu kovin tyhjältä jonkin aikaa, vaan tiedän sen tunteen menevän vähitellen ohi. Onneksi lentosi oli silloin kun oli, nyt et olisikaan enää päässyt lennolle kun firma lopetti toimintansa. Hyvää kevään jatkoa sinne teille kaikille ja paljon terveisiä.

    VastaaPoista
  2. Heips! ja tervetuloa kotikonnuille. Kun katselin näitä kuviasi, pääsi suuri huokaus ja hiipi mieleen kaipuu (aikalisä!!!) jonnekkin pois kauas...Toivottavasti olet saanut vahvistusta ja jaksat jälleen jatkaa arjen haasteissa. Lämmin halaus ja rutistus.

    VastaaPoista