Tulentekijä Tuikku

Tervetuloa blogiini!
Aloin pitämään tätä tätieni upeiden blogien innostamana. Kirjoittelen päiväkirjamuotoisesti kaikenlaista elämästäni. Erityisesti tekemistäni ulkoiluretkistä ja vaelluksista. Koitan kuvailla kamerallani kaikkea näkemääni luonnon kauneutta juttujeni höysteeksi. Kertoilen puutarhanhoidosta ja kasvien viljelystä sekä kiinnostuksestani permakulttuuria kohtaa. Esittelen tekemiäni käsitöitä ja päivittelen tätä maailmanmenoa.
Kaikenlaiset komentit ovat tervetulleita ja mukavaa luettavaa. Tiedän näin, etten ihan yksin höpise juttujani bittiavaruuteen.

lauantai 31. joulukuuta 2011

Sähköttä!

Olemme viettäneet myrskyn jälkeistä aikaa ilman sähköä jo kuudetta päivää ja olen nauttinut tästä ajasta täysillä. Ikävä on tullut vain vaatteidenpesukonetta. Tässä on tullut todistettua miten vähän tarvitsemme sähköllä toimivia koneita. Tietokone, tv ja kännykkä kun eivät ole niitä välttämättä kaikkein tarpeellisimpia asioita. Aika on kulunut iltasin lueskellen ja pelaten korttia tai lautapelejä. Aikaa on jäänyt kertailla ruosteessa olevaa espanjan kielitaitoa ja kameran kanssa tuli ulkoiltua valoisalla ajalla. Nyt tuli sellainen pakko tauko kaikkeen hösötykseen. Kynttilöitä on kulunut tuhottomasti ja niiden loppu pätkät odottavat kattilassa uutta käyttöä, kun ekominäni ei salli laittaa niitä roskiin. Tämä aika on vahvistanut haluani elää vähemmällä kuluttamisella. Haaveissani on pienenpieni koti maalla, jossa voin elää mahdollisimman omavaraisesti ja tuottaa käyttettävästä sähköstä osan aurinkopaneelein ja /tai tuulivoimalla. Olen aika lähellä sitä jo asuessani maalla, mutta talo on suorasähköllä lämpiävä ja liian iso pelkällä takalla lämmitettäväksi paukkupakkasilla. Tulevat mullistukset vievät varmasti tämänkin paikan alta. Ehkä joku vuokraa meille sitten jonkun mummunmökin ilman mukavuuksia jostain jumalanseläntakaa. Mieheni haaveilee Lappiin muutosta ja periaatteessa minäkin. Asiassa on vaan iso mutta, kun en tiedä kestänkö pimeyttä ja millä tamineilla varpaani ja sormeni pysyisivät paleltumatta pakkasissa. Olen eräopaskoulussa sen verran viettänyt aikaa Enontekiön ja Utsjoen korkeudella talvella, että tiedän kuinka kylmää siellä voi olla. Vaikka elämäni hienoin kokemus oli kaamosaikaan tehty hiihtovaellus kolttasaamelaisten tapaan kodassa asustaen. Siellä ei silti oltu koko talvea. Jotenkin aurinkoinen Espanja viehättäisi minua, vaikka en tiedä mitään siellä maalla asumisesta, saati mitkä kasvit viljellään milloinkin ym. Kielikin tuottaisi ongelmia ja aivan varmasti kaikenlaiset virastoissa asioimiset voisivat olla ylivoimaisia asioita. Ei sitä tiedä missä viihtyy, ennen kuin kokeilee. Omat vanhempani ovat viihtyneet Espanjassa ja tyttäreni läksi sinnepäin myös. Elämä on jännää odotellessamme uusia käännekohtia.
Kuvia 6 päivää myrskyn jälkeen. Meidän sähköjohdot roikkuvat vieläkin maassa. HYVÄÄ UUTTA VUOTTA 2012!

keskiviikko 21. joulukuuta 2011

Maailma repii herkkää sielua

Mihinkä tämä maailmanmeno oikein pysähtyisi? Näin tässä aivan äskettäin merkillisen unen. Ensin unessa pelastelin jäädytettyjä lapsia ja ihmettelin, kuinka joku on voinut pakastaa lapsia niin julmasti. Jokusen lapsen sulateltuani, huomasin maailman liikkuvan kiihtyvällä vaudilla. Näin maisemien vilistävän ohi, kuin auton ikkunasta olisin katsonut ja tajusin meidän törmäävän kiihtyvällä vauhdilla pystysuoraan kallioon tai johinkin isoon seinämään. Ohjasin unessani lapset ja itseni ison sängyn alle, mutta tajusin samalla, ettei se suojaa meitä mitenkään törmäykseltä ja ymmärsin siinä lasten pakastamisen. Joku oli halunnut säästää lapset lopun kauhuilta. Heräsin sydän pampaillen ja aivan järkyttyneenä. Piti aivan kurkistaa ikkunasta, ettei maailma vaan liiku mihihkään. Huh! Maailmanlopun uni oli inhottava ja jäi kaivelemaan moneksi päiväksi. Jotenkin tuntuu, että uni kertoi kuinka maailmastamme on tullut liian kiivastahtinen. Ihmisen psyyke ei taida pysyä perässä. Aivoillamme on ärsykeähky ja voimme kokonaisvaltaisesti huonosti. Vaikka työ ei enää ole fyysisesti kovaa, niin työssä on liian paljon henkisiä paineita. On aikatauluja, tavoitteita, projekteja ja pätkätöitä ym. Elämä on yhtä suorittamista. Toisilla se jää jopa lomalla päälle. Aina pitää olla jotain, millä lyö laudalta toisten lomatekemiset tai lomasuoritukset. Kehtaako kukaan enää tunnustaa lomalla vaan lepäävänsä kotona ja viettävänsä päivät tekemättä mitään ihmeellistä. Valitettavasti emme ole koneita ja vaadimme välillä tyhjäkäyntiä voidaksemme hyvin. Moni kärsii salaa uupumuksesta ja ovat henkisen tipahtamisen rajalla. Monenko meistä täytyy sairastua, ennen kuin ymmärretään hiljentää tahtia. Taistelen itse henkisen jaksamiseni kanssa ja olisin valmis hyppäämään pois tästä oravanpyörästä vaikka heti. Haluan lähettää voimia kaikille työssä uupuneille! Kerätään voimia Joulun rauhallisuudessa ja aloitetaan Uusi Vuosi hitaammalla ja terveellisemmällä tahdilla!

keskiviikko 7. joulukuuta 2011

Eceröön tuulia haistelemassa

Tuli tehtyä linkkarikeikka Ahvenanmaalle. Hiukan pelotti, kun lähtöä edeltävänä yönä riehui kova myrsky. Onneksi se rauhoittui sopivasti meidän laivamatkan ajaksi ja matka meni mukavasti. Lauantaina aamu alkoi aurinkoisena ja kuljeskelin kameran kanssa Käringsundin vierasvenesatamassa kuvailemassa. Viimevuonna olin aivan samaisena ajankohtana samassa paikassa ja silloin oli kova lumimyrsky ja pakkastakin yli 10 astetta. Nyt meri velloi sulana ja ilma oli plussan puolella. Myrsky nousi illaksi ja olihan navakka tuuli. Meren rannalla sai kuvatessakin melkein nojata tuuleen. Monta kuvaa meni epätarkaksi, kun tuuli heilutteli kuvaajaa niin kovin. Sunnuntaiksi tuuli oli taas heikentynyt ja laiva ei paljoakaan keinunut paluumatkalla. Turusta Poriin matkalla vesisade muuttui räntäsateeksi ja tiet muuttuivat sohjoisiksi. Kelistä huolimatta tulimme ehjinä kotiin. Nyt se talvi vissiin vihdoinkin tulee.
Tässä vielä keli kaunis ja myrskystä ei tietoakaan.
Minua pelottaa aina huonolla kelillä ajaa linja-auto reissuja, kun ajattelen kuinka monen ihmisen terveys ja henki ovat minun ajotaitoni ja arviointikykyni varassa. Mies kuljettajat taitavat ottaa tämänkin asian paljon vähemmällä miettimisellä. Joskus ei tekisi mieli edes lähteä rattiin, kun tietää ajokelin olevan todella huono. Täytyy vaan pakottaa itsensä töihin. Pidemmän päälle tämä taitaa aiheuttaa minulle burnoutin. Pakko jaksaa vaan. Tässä myrskyn alkukuohuja. Tuuli oli jo yltynyt, mutta aurinko paistoi kirkkaasti.
Seuraavana aamuna oli taas hieno ilma. Meri kävi myrskyn jälkeen rajumpana ja tuuli oli vieläkin navakan puoleinen.
Sataman kauniita rakennuksia
Joulukin lähestyy ja pitäisi tehdä kaikenlaista. Minä käyn jotenkin liian hitaalla vaihteella, enkä saa mitään aikaiseksi. Tänä Jouluna saa siivous- ja kokkaustouhut jäädä vähemmälle. Taidamme paeta jonnekin metsän keskelle koko hössötystä!