Tulentekijä Tuikku

Tervetuloa blogiini!
Aloin pitämään tätä tätieni upeiden blogien innostamana. Kirjoittelen päiväkirjamuotoisesti kaikenlaista elämästäni. Erityisesti tekemistäni ulkoiluretkistä ja vaelluksista. Koitan kuvailla kamerallani kaikkea näkemääni luonnon kauneutta juttujeni höysteeksi. Kertoilen puutarhanhoidosta ja kasvien viljelystä sekä kiinnostuksestani permakulttuuria kohtaa. Esittelen tekemiäni käsitöitä ja päivittelen tätä maailmanmenoa.
Kaikenlaiset komentit ovat tervetulleita ja mukavaa luettavaa. Tiedän näin, etten ihan yksin höpise juttujani bittiavaruuteen.

torstai 25. elokuuta 2011

reissukuumetta!

Valmistelemme lähtöä vaellusreissulle Lemmenjoen kansallispuiston erämaaosaan. Vaskojoen varauspuoli on varattuna meille 28.-29.8. väliseksi yöksi. Sinne pitäisi keritä tallustelemaan siksi. Muuten reissu on telttamajoitusta maastossa sopivissa kohdilla. Koira lähtee ensimmäistä kertaa mukanamme pohjoisen vaellusreissulle ja hiukan jännittää mitenkä homma menee. Blondi ei ole ennen nähnyt poroja saati tuntureita ja en tiedä yhtään mitenkä se suhtautuu. Toivottavasti mua ei viedä pitkin tunturia ja lujaa... Malamuutilla, kun on voimaa kiskoa. Tahtia ehkä hiukan hidastaa, kun Blondi saa kantaa itse osan kuivamuonistaan selkärepuissa. Testasin tänään mitenkä kaikki toimii. Onhan viritys; koiralla reput, johon laitan itseni kiinni koiran joustohihnalla, jonka laitan rinkkani vyötäröhihnaan kiinni. Huoh! hiki tuli jo näitä remeleitä kiinnittäessä. Blondi ei ymmärtänyt pysyä sekunttiakaan paikoillaan, kun asentelin selkäreppuja sen selkään. Alkuunsa pelkäsi reppuja ja kulki aivan solmussa ihmetelessään mitkä möykyt kylkiin käy. Aika äkkiä ei enää piitannut niistä mitään. Reput lämmittävät ehkä turhan paljon paksuturkkisen koiran selässä ja täytyy välistä antaa koiran olla ilmankin niitä. Mietityttää mitenkä saan pidettyä Blondin yöllä teltan absidissa nukkumassa. Aikaisemmilla telttaretkillä Blondi on jossain vaiheessa aamuyöstä livistänyt reunan alta omille teilleen. Jos laitan koiran kiinni niin voi olla, että lähtee teltta narun mukana. Eikä taida olla mukava herätä teltan heiluessa tai jopa repeytyessä. Noh, ehkä kaikki menee hienosti, toivotaan! Nyt polttelee jo kovasti menohalut. Ajomatka on piiiitkä ja koiran kanssa täytyy taukoja pitää useimmin, kun itekseen mennessämme. Viikko on aikaa lepuuttaa aivoja ja kerätä luontoäidin energiaa talven varalle. Odotan innolla tunturin laelle pääsemistä. Siellä tuntee olevansa lähempänä jotain suurta!
Tässä muutamia kuvia puutarhasta.
punoittaako jo hieman?
paprikat ovat vieläkin vihreitä.
Täällä valmistuu chilit, paprikat ja tomaatteja.
rosmariini
salvia


Hämähäkin helminauhat.

Mukavaa viikonloppua!