Tulentekijä Tuikku

Tervetuloa blogiini!
Aloin pitämään tätä tätieni upeiden blogien innostamana. Kirjoittelen päiväkirjamuotoisesti kaikenlaista elämästäni. Erityisesti tekemistäni ulkoiluretkistä ja vaelluksista. Koitan kuvailla kamerallani kaikkea näkemääni luonnon kauneutta juttujeni höysteeksi. Kertoilen puutarhanhoidosta ja kasvien viljelystä sekä kiinnostuksestani permakulttuuria kohtaa. Esittelen tekemiäni käsitöitä ja päivittelen tätä maailmanmenoa.
Kaikenlaiset komentit ovat tervetulleita ja mukavaa luettavaa. Tiedän näin, etten ihan yksin höpise juttujani bittiavaruuteen.

tiistai 29. maaliskuuta 2011

kevättä ilmassa


Ihanaa, aurinko paistaa! IIIK! Ikkunat näyttävät kaamean likaisilta ja kämppä pölyiseltä, mutta se nyt on sivuseikka. Pakko mennä ulos ihailemaan kirkkautta. Nyt ei enää pääse koiran kanssa kelkkailemaan, eikä hiihtämään. Tiet ovat sohjoisia ja toisin paikoin jäisiä, joten lenkille ei tee oikein mieli lähteä, mutta Blondia on pakko juoksuttaa kelistä huolimatta. Blondilla on tahti vielä suksimisnopeudella ja meikäläisellä on vaikeuksia pysyä liukkaalla perässä. Olen tänä keväänä laittanut esikasvamaan vihanneksia ja yrttejä ja odotan malttamattomana lumien sulamista, että saan alkaa taas kuopimaan kasvimaata kuntoon. On ollut ihanaa seurata pienten vihreiden sirkkalehtien putkahtamista esiin mustasta mullasta. Käyn tuijottelemassa vähän väliä kasvamisen ihmettä. Tomaatit ovat jo koulittu omiin purkkeihin ja purjon hennot alut kurkistelevat mullan seasta. Minussa asuu pieni puutarhuri selvästikin. Nautin niin suunnattomasti kasvien hoitamisesta. Nyt ei ole kanoja nyppimässä istutuksia, niin kuin edellisinä kesinä. Kanat tuhosivat kasvimaan hetkessä. Porkkanoita ja muita vihanneksia tuli harvennettua hiukan liikaa, kun kanat kävivät kaivamassa kasvimaalla aina, kun silmä vältti. Salaattia oli turha odottaa pöytään asti. Kanat pistelivät kasvun aina nokkaansa. Munivat sentää hyviä munia palkinnoksi ja olivat mukavia katseltavia pihapiirissä.
Tilasin Denise Linnin kirjan netistä ja olen tehnyt harjoituksia jo hiukan yli viikon. Ilmaviikko meni siivotessa ja vihkoon kirjoitellessa tehtäviä. Ensin en meinannut saada kirjoitetuksi mitään ajatuksia paperille, mutta sitten alkoi tekstiä tulla monen sivun verran ja tuntui puhdistavalta laittaa ajatukset paperille. Meneillään on vesiviikko ja olo on jotenkin vetämätön. Olisko vaan kevätväsymystä?

sunnuntai 20. maaliskuuta 2011

Saariselän hiihtoreissu

Joka keväinen hiihtoreissumme ei tänä vuonna mennyt aivan suunnitelmien mukaan, kun sain tokana päivänä elämäni ensimmäisen huimauskohtauksen ja vietimme muutaman päivän Ivalon terveyskeskuksessa tunturissa hiihtämisen sijaan. Huimausvaiva onneksi hellitti välillä ja saimme nauttia hiihtämisestä upeissa hiihtokeleissä. Tunturituuli puhalsi navakasti muutamana päivänä, mutta eipä tuo tahtia haitannut. Lyhennettiin lenkit keliin sopiviksi ja unohdettiin kilometrien haalimiset. On se vaan kumma, kuinka siellä tunturien kupeilla kokee aina saavansa jotain käsittämätöntä latinkia. Tunturiladuilla fyysisesti voi olla aivan poikki, mutta päässä tuntuu kupliva ilo ja hyvänolon tunne valtaa koko kehon. Ehkä mun lievä sairastelu oli hyväkin asia. Se laittoi ajattelemaan terveyden merkitystä syvällisemmin. Päätin pitää tästä kehosta parempaa huolta, jotta se kestäisi vielä piiitkän tovin kunnossa. Haluan vielä vuosikymmeniä käydä lapin laduilla ja poluilla ilman suurempia huolia sydän ym. vaivoista. Lähestyvä 50 pykälä ehkä on sellainen virstan pylväs, että alkaa miettiä tulevia ikävuosia ja terveyttään.
Paljon on vielä asioita koettavana ja kauniita tuntureita käymättä. Suurin pelkoni koskeekin terveyden menetystä, jos ei pääsisikään halutessaan itselleen niin rakkaaseen luontoon vaellusreissulle tai laduille. Se oli aivan kamalaa!
Niinpä täytyy pitää huolen itsestään ja ottaa kiireen ja paineenkin alla huomioon kroppansa tarpeet. Kiireessä tulee aina laistettua niin helposti kunnon elämäntavoista, vaikka juuri silloin olisi tärkeää syödä terveellisesti ja liikkua. Liikunta luonnon helmassa, kun auttaisi jaksamaan kiireenkin keskellä, purkamalla stressiä sopivasti. Nyt yritän iskostaa tämän viisauden nuppiini pysyvästi!



Hyvää alkavaa viikkoa kaikille!

tiistai 1. maaliskuuta 2011

vauvan ihailua ja mummoilua.

Sunnuntaina olimme vihdoin vauvaa katsomassa. Katselin kuinka poikani hoivaili pientä lastaan jo niin tottunein ottein. Pyllynpesut ja vaippojen laittaminen kävivät sujuvasti, vaikka vauva on vasta parinviikon ikäinen. Olen hänestä suunnattoman ylpeä. Kun poikani piti vauvaansa sylissään, hänen silmistään paistoi niin suuri isällinen rakkaus, että minun piti salaa pyyhkäistä liikutuksen kyyneliä silmänurkasta. On se aina niin mykistävää, tuo vanhemmaksi tulo, jos se on tunteikas hetki tulla isovanhemmaksikin. Tässä on vallan mennyt itsekin aivan sekaisin ja vauva on ajatuksissa päälimmäisenä. Olen väsäillyt pehmoleluja mummulan leluiksi ja kaapissa odottaa kangas, josta ajattelin tehdä kylpypyyhkeen tai takin vauvalle, kunhan aika riittäisi. Työt meinaavat hidastaa harrastuksia....
Mummun sylissä ekaa kertaa.








leluja pienelle, kunhan vähän kasvaa ensin.