Tulentekijä Tuikku

Tervetuloa blogiini!
Aloin pitämään tätä tätieni upeiden blogien innostamana. Kirjoittelen päiväkirjamuotoisesti kaikenlaista elämästäni. Erityisesti tekemistäni ulkoiluretkistä ja vaelluksista. Koitan kuvailla kamerallani kaikkea näkemääni luonnon kauneutta juttujeni höysteeksi. Kertoilen puutarhanhoidosta ja kasvien viljelystä sekä kiinnostuksestani permakulttuuria kohtaa. Esittelen tekemiäni käsitöitä ja päivittelen tätä maailmanmenoa.
Kaikenlaiset komentit ovat tervetulleita ja mukavaa luettavaa. Tiedän näin, etten ihan yksin höpise juttujani bittiavaruuteen.

sunnuntai 30. tammikuuta 2011

Talvisia harrastuksia

Kävin eilen koirani kanssa pitkästä aikaa kelkka-ajelulla. Koiran valjastaminen oli hankalaa, kun Blondilla oli kiire päästä ulos ja pyörii ja hyörii jaloissa, niin etten tahtonut saada valjaita ja naruja paikoilleen. Pihasta lähtö oli taas lennokas. Hyvä kun kelkan jalaksille kerkesin hyppäämään. Pysyin koko reissun pystyssä ja jopa jalaksillakin. Blondi-koiralle oli ilma jopa liian lämmin, niinpä vetoinnostus hiipui lenkin loppumetreillä täysin ja potkuttelin sitten itse vauhtia loppumatkan. Tänään kävimme koirahiihtämässä Joutsijärven jäällä. Sää oli pikkupakkasta ja pilvipoutaa. Lähtöhetkellä aurinkoa ei näkynyt, joten jätin kameran pois reissusta ja jäällä tietysti sää kirkaistui ja oli kaunista. Minulla on nyt uusi kamera Canon EOS 1000D. Janne osti synttärilahjaksi ja  olen opetellut käyttämään sitä. Ohjekirja on jo hiirenkorvilla... Talvikuvista tulee hiukan liian sinisiä, enkä ole vielä löytänyt mitenkä sitä voisi korjata. Ihan mahdottomiin suorituksiin mun alkeellisilla kuvaustaidoilla ei pysty, mutta mukava opetella uutta. Kävin järven jäällä kävellen auringonlaskua kuvaamassa, mutta ei niistä oikein tullut hienoja. Siellä oli upean hiljaista ja ensimmäiset tähdet syttyivät iltataivaalle. Olisi ollut kiva jäädä sinne jonnekin laavulle yöksi, vaan eipä voinut, kun huomenna on maanantai ja työpäivä.




Picasalla korjasin värejä hiukan punaisen suuntaan.

keskiviikko 12. tammikuuta 2011

jännittää...

Tässä harjoitellaan
kännypussi ja jokuvaan pussi
Huomenna on jännä päivä. Tehdään fonectan kanssa firman kotisivulle mainosvideon pätkä. Olen päässäni visioinut jonkinlaista näkemystä ja saapi nähdä tuleeko siitä yhtään sellainen. Voi olla, että kuvaajalla on toisenlainen visio. Tuuppaan siihen eräjututkin mukaan ja vedän shamaanirummun kanssa nuotiolla pätkän. Video ei ole kuin minuutin mittainen, ettei siihen nyt mahdottomia saa. Mun ääni on vieläkin aivan maassa, joten en aio siinä paljoa puhella tällä seksikkään kähellä äänellä. Innostui tekemään tähteeksi jääneistä pellavatilkuista pari pussukkaa. Toisesta tuli kännykkäpussi ja toinen on vaan joku pussi. Yritin tehdä koristeeksi reikäommelta, muttei mulla ollut aavistustakaan kuinka sitä oikeasti tehdään, joten jälki ei ole järin hienoa. Täytyy poiketa tätin luona oppia saamassa. Mä oon aina niin hätänen, ettei kerkiä ensin opetella....

perjantai 7. tammikuuta 2011

Flunssan kourissa

Ei se vuosi niin hyvin sitten alkanutkaan. Iski karmea tauti. Makasin kuumeessa pari päivää aivan puhti poissa. Nyt alkaa elämä jälleen voittaa, mitä nyt nenä turisee ja köhityttää vielä. Sairastaessani katselin turvonneilla simmuilla ikkunasta aivan upeata näkymää ja harmittelin, etten päässyt pihalle hiihtolenkille. Pakkanen paukkui kovissa lukemissa ja aurinko näyttäytyi taivaarannassa juuri, kun oli kuunpimennys. Kamerassani on akku yhä edelleen lopussa, enkä saanut ikävä kyllä kuvia. Aamuaurinko sai talvisen maiseman kimeltelemään, aivan kuin puut olisivat saaneet timantteja säihkymään oksilleen. Uusi puhdas lumi hohti ja pinnasta tuikki miljoonia pikkukiteitä. Näkymä oli satumaisen kaunis. Huonon akun kanssa yritin kuvata, muttei kamera tavoittanut puoliakaan siitä maiseman ihanuudesta. Enkä uskaltanut kuumeisana olla ulkosalla kovin pitkää aikaa. Blondi-koirani juoksenteli innoissaan ja tunki muutamaan kuvaankin. Tästä sairastelusta oli sen verran hyötyä, että tuli ommeltua tekeillä ollut mekko valmiiksi asti, kun ei ollut muuta tekemistä. Siitä tuli ihan kiva, vaikka mulla ei ollut kaavoja. Piti vähän miettiä ja piirtää malli ensin. Jos olisi enemmän aikaa ompelisin varmaan kaikenlaista. Mistähän saisi lainata aikaa???

lauantai 1. tammikuuta 2011

Hyvää alkanutta 2011 vuotta!

Vuosi ei olisi paremmin voinut alkaakaan. Aattona hiihtelin koiran kanssa Joutsijärven pohjoispuolelle autiotuvalle yöpymään rakettien pauketta pakosalle. Harmi, että kamerani ei toimi enää(akku sökönä.) Noooh, ilmakin oli pilvinen ja pakkasta n. 8-9 astetta. Ei siis mitenkään erityisen kuvauksellinen keli. Lähtö kotipihasta oli hankalaa, kun en tahtonut saada koiraa pysymään aloillaan, että ensin saisin edes sukset jalkaan. Lopulta lähtö oli niin lennokas, että meinasin mennä nenälleni. Sukset ja sauvat sekaisin mentiin vauhdilla alkumatka tietä pitkin, mutta ei koira jaksanut kovin pitkään mua kiskoa. Hiihdeltiin pikkuhiljaa järven rantaan ja siitä umpihangessa rantaa pitkin Vasoniemeen. Janne oli tulossa illalla perässä lumikengillä ja päätin hiihtää hänelle pimeän varalle jäljen järven yli. Matka järven yli menikin kelkkauraa pitkin nopeasti ja tuli siinä samalla harhauduttua hiukan reitistä, mutta ei se haitannut kuin, että jouduin hiihtämään upposessa takasinpäin jonkin matkaa. Sillä reissulla koirani pelmautti lumikiepeistä ison parven teeriä ilmaan. Koira halusi tutkia kieppikolot ja tempasi samalla minut rähmälleen hankeen. Siitä itseäni pystyyn kerätessäni oli muuten kirosanoja ilmassa, kun koira ryntäili paikasta toiseen raahaten mua rähmällään mukanaan. Sitten kun olin tolpillani, lähti muutama teeri vielä aivan jalkojeni edestä lentoon.  En ole koskaan nähnyt yhtä paljon yhtä aikaa teeriä ilmassa.
Harhahiihdosta tuli siis loppujen lopuksi hieno kokemus. Ilta alkoi jo hämärtää löydettyäni vihdoin oikean paikan. Kapusimme heti rannasta ylös autiotupaa lämmittämään. Mäellä tupa seisoi paksussa lumivaipassa ja kohta se näytti niin somalta ulkoapäin, kun takan ja kynttilän valo kajasti pienestä ikkunasta. Juoksentelin rannan puusuulin ja tuvan väliä puita hakiessani ja koira käpertyi sisälle nukkumaan. Taisi olla rankkaa rämpiä paksussa lumessa. Odottelimme Jannen saapumista ja sytyttelin rantaan nuotion merkiksi mihinpäin tulla, mutta koe hiihtoreissullani järvelle, huomasin ettei se näy lumisateessa kovinkaan pitkälle, joten päätin hiihtää Jannea vastaan päävalon kera. Soitelimme toisillemme ja pian välkkyikin toinen valo säkkipimeällä järven jäällä. Helpotuksen huokaus pääsi lämpimään tupaan päästyämme. Siinä se ilta sitten vierähti tunnelmallisesti takkatuleen tuijotellen ja kuoharia nautiskellen. Nukuimme ruhtinaallisen pitkään ja tupa oli aamullakin vielä sopivan lämmin. Aamupuurojen ja kahvien jälkeen palasimme takaisin sivistyksen pariin. Matkalla mietin, kuinka onnekkaita olemme voidessamme lähteä kotipihasta hiihtäen näihin upeisiin "erämaihin"!
Toivotan kaikille parempaa 2011 vuotta!!