Tulentekijä Tuikku

Tervetuloa blogiini!
Aloin pitämään tätä tätieni upeiden blogien innostamana. Kirjoittelen päiväkirjamuotoisesti kaikenlaista elämästäni. Erityisesti tekemistäni ulkoiluretkistä ja vaelluksista. Koitan kuvailla kamerallani kaikkea näkemääni luonnon kauneutta juttujeni höysteeksi. Kertoilen puutarhanhoidosta ja kasvien viljelystä sekä kiinnostuksestani permakulttuuria kohtaa. Esittelen tekemiäni käsitöitä ja päivittelen tätä maailmanmenoa.
Kaikenlaiset komentit ovat tervetulleita ja mukavaa luettavaa. Tiedän näin, etten ihan yksin höpise juttujani bittiavaruuteen.

keskiviikko 16. marraskuuta 2011

Aurinko näyttäytyi pakkasen kera

Tänään aamupäivällä aurinko ilmestyi taivaalle pitkän pilvisen jakson jälkeen ja oli heti pakko painua kameran kanssa ulos ikuistamaan valon leikkiä. Pikku pakkanen oli kuurannut kaiken niin kauniisti ja auringon valo sai luonnon kimaltelemaan. Ruohot ja lakastuvat kukkaset näyttivät hurmaavilta valkoisessa pitsimäisessä kuurassa. Kimallus ei oikein kuviin tarttunut, mutta valon erikoinen tunnelma kylläkin. Säteiden lämpö sulatti kuuran nopeasti pois ja pian luonto oli taas tavallinen talvea odottavan harmaan ruskea. Pakkanen alkoi nipistellä oudokseltaan sormia ja varpaita. Kuvaussessio oli ohi hetkessä, mutta se piristi kummasti.
Blondi kulki tietysti mukana ja pitihän koirulikin kuvata. Tummasta vedestä heijastuu komia kuvajainen
Heinät olivat kuin sokerikuorrutettuja
Jokimaisema on aika väritön
Nämä olivat kauniita ja vaikeita kuvata tuulen heilutellessa kukkia.
Kuvaaminen on mukavaa puuhaa. Siinä unohtaa kaiken muun, kun hakee kuvakulmia ja kohteita.

3 kommenttia:

  1. Itse ihastelin pirtsakkaa pakkasta myös aamulla kun lähdin liikenteeseen. Skrapasin autonlasit ja näpit oli ihan jäässä huhhuh. Talvi tulee, villasukat jalkaan, tumput käteen ja kuvaamaan, siitä saa kummasti virtaa. Kiitos äiti,että oot maailman paras äiti <3

    VastaaPoista
  2. Ihanat kuvat. Kuvaaminen on ollut mulle ainakin se Konsti jonka avlla kipusin keskivaikean masennuksen syvästä kuopasta ihmisten ilmolle. Kameran kanssa tulee käveltyä aikamoisia matkoja ihan huomaamatta. Tsemppiä äitille ja tyttärelle. Ootte rakkaita, yritetään jatkaa pian on joulu ja sitten taas päviät pitenee. t. tätsyliini

    VastaaPoista
  3. Aina ei vaan saa itseään ylös ja lähtemään ovesta ulos kameran kanssa. Sitten, kun sen tekee, huomaa olevansa paljon pirteämpi.

    VastaaPoista