Tulentekijä Tuikku

Tervetuloa blogiini!
Aloin pitämään tätä tätieni upeiden blogien innostamana. Kirjoittelen päiväkirjamuotoisesti kaikenlaista elämästäni. Erityisesti tekemistäni ulkoiluretkistä ja vaelluksista. Koitan kuvailla kamerallani kaikkea näkemääni luonnon kauneutta juttujeni höysteeksi. Kertoilen puutarhanhoidosta ja kasvien viljelystä sekä kiinnostuksestani permakulttuuria kohtaa. Esittelen tekemiäni käsitöitä ja päivittelen tätä maailmanmenoa.
Kaikenlaiset komentit ovat tervetulleita ja mukavaa luettavaa. Tiedän näin, etten ihan yksin höpise juttujani bittiavaruuteen.

lauantai 15. lokakuuta 2011

Tunturin hyvähaltiatarko?

Syksyinen tunturimaisema hiveli miehen silmää, hänen astellessaan kohti ensimmäistä taukopaikkaa pienen puron laitamille. Puro oli kauniissa kurussa tuntureiden loivien rinteiden ympäröimänä. Siinä olisi hyvä tulistella ja hetki levähtää kanervikossa ennen nousua ylös lakialueelle. Tänään oli vielä ylitettävänä yksi pienemmistä tuntureista ja katseltava sitten yöksi hyvä asentopaikka. Kartasta hän oli katsonut valmiiksi paikan, joka oli tunturien välissä oleva pieni lampare ja suunnitellut yöpyvänsä mahdollisesti sen rannassa. Sää vaikutti hienolta. Ruskan ensivärit näkyivät jo koivikoissa ja jokunen punainen riekonmarjakin väritti maastoa. Ilma oli melko tyyni ja juuri sopivan viileä vaellusreissuun. Kilometrit taittuivat kuin huomaamatta ja suunnistus oli osunut kohdilleen pienen puron latvan tullessa esiin. Mies myhäili hyvää kartanlukutaitoaan. Tästä tulisi upea lomaviikko. Kahviteltuaan hän päätti maata hetken selällään kanervikossa ja katsella pilviä taivaalla. Niitä alkoi jostain kertyä. Ilmeisesti sadetta oli tulossa illaksi, hän mietiskeli siinä huilatessaan. Hän havahtui säpsähtäen ja huomasi torkahtaneensa. Ilma oli viilentynyt ja vilunväristykset hiipivät takin alle. Nyt piti joutua nopsasti jalkeille ja tunturiin ehtiäkseen ennen pimeätä valikoimalleen yöpymispaikalle. Hän sadatteli mielessään, että pitikin nukkua niin pitkät päivätorkut. Maasto alkoi nousta ja muuttui hankalammaksi kulkea. Sumu nousi alhaalta ja näkyvyys huononi minuutti minuutilta. Pian tunturin lakea ei enää erottanut ja suunnassa pysyminen alkoi olla mahdotonta. Mies vallan hätääntyi. Pelko eksymisestä puristi rintaa ja ajatukset poukkoilivat sinne tänne ilman yhtään järjenhiventäkään. Hän kiristi tahtiaan ja huohotti raskaasti kivutessaan painavan rinkan kanssa ylös kivistä rinnettä. Rinnettä tuntui vai jatkuvan ja jatkuvan. Mihin se laki oli kadonnut. Sumu takertui vaatteisiin ja kasteli hiuksetkin. Sydämen sykettä rauhoittaakseen hän pysähtyi hetkeksi ja tuijotti sumuun. Äkkiä hän näki sumussa jotain. Tunturin laen ja siellä istui kaunein nainen, mitä hän oli koskaan eläissään nähnyt. Hieraisten silmiään hän katsoi uudestaan ja näky oli totta. Nainen istui sirosti ilman rihman kiertämää keskellä rakkakivikkoa. Hälvenevän sumun seassa naisen pitkät hiukset heiluivat tuulessa ja hän näytti katselevan horisonttiin tai edessä olevia tunturien huippuja. Mies ei saanut silmiään irti naisesta ja alkoi nousta kohti häntä. Nainen ei näyttänyt palelevan, vaikka ilma oli viileä ja kostea. Se hiukan ihmetytti miestä ja hän kummeksui, ettei nainen havainnut nousijaa, istui vain hiljaa. Mies erotti jo sumussa kauniin lantionkaaren ja jatkoi kipuamistaan kiihtyvällä tahdilla tuijottaen näkyä. Pelästyyköhän nainen hänen törmättyään näin intiimillä hetkellä hänen luokseen. Mies tuumaili, jospa nainen on joku kylähullu, kukapa nyt muuten istuskelisi ilman vaatteita tällä säällä tunturissa. Juuri ennen tunturin laen saavuttamista, sumu peitti jälleen kaiken ja mies kadotti naisen näkyvistään. Sumun hiukan hälvettyä tuulenvireestä, hän huomasi alhaalla näkyvän yöpymispaikkansa lampareen ja kiitteli onneaan. Naista ei näkynyt missään, vaikka hän tähyili mihin suuntaan tahansa. Aikansa etsiskeltyään hän päätti tarpoa lampareen rantaan ja unohtaa koko naisen, mikä lie. Makuupussiin kömpiessään mies jo naureskeli hätäännykselleen sumussa ja mietti näkemäänsä. Alaston nainen laella tuskin oli todellinen, mutta se ohjasi hänet oikeaan suuntaan ja hän kiitti mielessään naista avusta.
Tämä tarina sai alkunsa unestani! Hyvää viikonloppua kaikille!

3 kommenttia:

  1. Upea utunainen ja tarina taianomainen tunturiin
    somasti sopi. Myös hyvää vk:nloppua ja mielekästä
    alkavaa viikkoa.Syksyn tulo on varmaa ja hämy jo
    hämärtää harmaa.

    VastaaPoista
  2. Mystistä ja jännittävää. Tunturissa voi nähdä mitä vain. Kiva tarinaa, joka voisi olla tosikin. Vähänkös sitä on uupuneena nähty yhtä sun toista :)

    VastaaPoista
  3. Olihan vaikea saada unen tunnelma kirjoitettua. Hätääntymisen tunne ja vatsanpohjasta asti kouraiseva eksymisen pelko jäi aika vaisusti tuotua esiin. Se jäi unesta mieleen niin vahvasti. Kuva oli myös hankala ja pohdin kauan laitanko sitä lainkaan, kun se ei aivan vastannut unen upeaa haltiatarta=).Kaikenlaisia harhoja sitä on tullut nähtyä ja koettua vaellusreissuilla itsekkin. Niistäkin voisi kirjoittaa tarinaa.

    VastaaPoista