Tulentekijä Tuikku

Tervetuloa blogiini!
Aloin pitämään tätä tätieni upeiden blogien innostamana. Kirjoittelen päiväkirjamuotoisesti kaikenlaista elämästäni. Erityisesti tekemistäni ulkoiluretkistä ja vaelluksista. Koitan kuvailla kamerallani kaikkea näkemääni luonnon kauneutta juttujeni höysteeksi. Kertoilen puutarhanhoidosta ja kasvien viljelystä sekä kiinnostuksestani permakulttuuria kohtaa. Esittelen tekemiäni käsitöitä ja päivittelen tätä maailmanmenoa.
Kaikenlaiset komentit ovat tervetulleita ja mukavaa luettavaa. Tiedän näin, etten ihan yksin höpise juttujani bittiavaruuteen.

lauantai 3. syyskuuta 2011

Lemmenjoen vaellus osa 2.

Vaellusreissu jatkui aamulla sateessa. Polku taittui pois Mattit Ravadas joen reunalta ja katosi hetken päästä varvikkoon, joten kompassia ja karttaa tarvittiin. Otimme suunnan Vaskojoen autiotuvalle ja lähdimme tarpomaan kohti kaukana siintäviä tuntureita. Kapusimme kahden tunturin välistä edessä näkyvälle tunturin kiviselle laelle ja sieltä näkyi viereinen Latnjoaivin huippu ja takanapäin näkyi oikella Jäkäläpää ja joki mutkineen pilkotti alhaalla. Päätimme jatkaa loivasti alaspäin ja tavoitimme joen latvuksen juuri, ennen kuin se häipyi olemattomiin. Pidimme siinä evästelytauon ja yksi mies tallusteli meidän ohi kaukaa kadoten sumuun. Tauon jälkeen tovin käveltyämme saavuimme aivan tasaiselle paikalle Latnjoaivin kupeessa. Tässä tarvittiin kompassia, muuten olisimme sumussa kiertäneet pian ympyrää. Aivan nappiin ei reitin valintamme osunut, sillä edessä oli aika vaikea kulkuista maastoa jatkuvine nousuineen ja laskuineen. Laskeuduimme aika jyrkästä kohtia alas ja edessä oli kapea suokaistale, jossa virtasi joki kapeana ojana. Se oli helppo ylittää ja matka jatkui metsäisen kohdan yli taas suolle ja sen jälkeen tavoitimmekin poroaidan. Enää piti löytää portti toiselle puolelle. Lähdimme kävelemään vasemmalle ja aidan vieressä kulki hyvä polku. Pian saavuimme portille ja mökki olikin jo lähellä. Vaskojoen varaustupa oli aivan ihana, saunoineen. Janne laittoi saunan lämpiämään ja minä kokkailin ruokaa. Meidät ohittanut vaeltajakin saapui mökille autiotuvan puolelle. Hän oli saksalainen ja aivan yksin liikkeellä tunturissa. Rohkea kaveri! Saunoimme ja uimme joessa. Olo oli taivaallinen ja uni tuli patjoilla pötkötellessä nopeasti.
Sumua Latnjoaivin tasanteella
Vaskojoen kämppä ja joki
Aamu valkeni yhtä harmaana, kuin edellinenkin ja sadetta oli säätiedotus luvannut koko loppuviikoksi. Laitettiin suunnitelmat uusiksi ja Maarestunturit saavat vielä jäädä katsomatta. Minun hyvin palvelleet vaelluskengät alkoivat kastua ja ilman tupia niitä ei saisi kuiviksi, joten vaellus typistyi hiukan. Kävelimme takaisin lyhyintä reittiä Lemmenjoen Ravadasjärven autiotuvalle. Reitti olikin helpompi kuin tulomatkalla. Läksimme seuraamaan Vaskojoen tuvalta polkua ja se toi hienosta kurusta, jossa virtaa soliseva puro. Polku katosi Latnjoaivin laella, mutta siitä oli helppo suunnata joelle. Joen toisella puolen meni hyvä polku, joka toi kultamiesten valtauksille asti. Ylitimme joen ja olimme taas tutulla polulla. Matka taittui sateessa rivaksti ja autiotuvalle saavuttuamme kaikki paikat olivat jo täynnä. Laittelimme märkiä varusteita kuivumaan ja pystytimme teltan. Aamulla talsimme joen vartta Härkäjärven ohi seuraavalle venelossille ja ylitimme sillä Lemmenjoen. Loppumatka meni merkittyjä polkuja pitkin. Kapusimme Joenkielisen kautta Juurakkojoen latvuksen kodalle ja siitä seuraavana päivänä Njurgulahteen. Oli kiva reissu sateesta huolimatta ja Blondikin taisi tykätä.

1 kommentti:

  1. Ihastuttavia maisemia.. Lapissa olin viime syksynä, tänä syksynä en pääse..

    VastaaPoista