Tulentekijä Tuikku

Tervetuloa blogiini!
Aloin pitämään tätä tätieni upeiden blogien innostamana. Kirjoittelen päiväkirjamuotoisesti kaikenlaista elämästäni. Erityisesti tekemistäni ulkoiluretkistä ja vaelluksista. Koitan kuvailla kamerallani kaikkea näkemääni luonnon kauneutta juttujeni höysteeksi. Kertoilen puutarhanhoidosta ja kasvien viljelystä sekä kiinnostuksestani permakulttuuria kohtaa. Esittelen tekemiäni käsitöitä ja päivittelen tätä maailmanmenoa.
Kaikenlaiset komentit ovat tervetulleita ja mukavaa luettavaa. Tiedän näin, etten ihan yksin höpise juttujani bittiavaruuteen.

perjantai 2. syyskuuta 2011

Lemmenjoen kansallispuiston vaellusreissu

Lähdimme Torstaina 25.8. illalla klo 23.00 huristelemaan kohti pohjoista. Vaihdoimme kuljettajaa muutaman kerran matkan aikana, jolloin toinen sai välillä huilata ja ottaa nokoset. Koira ei alkumatkasta osannut rauhoittua nukkumaan odottaessaan perille pääsyä. Koiramme ei ole koskaan ennen matkustanut näin pitkää matkaa kerralla minnekkään, eikä ymmärtänyt varmaan siksi nukkua. Aamuyöstä pysäsimme nukkumaan tunnin pari molemmat ja taas jatkettiin matkaa. Olimme hyvissä ajoin Njurgulahdessa ennen venekuljetuksen lähtöä. Ahkun tuvalta saimme Vaskojoen varaustuvan avaimen mukaamme.Meillä oli varaus 28.-29.8 väliseksi yöksi. Kävimme venekuljetusta odotellessa kävelemässä kansallispuiston polkujen lähtöpisteeseen. Sitä kautta palaisimme takaisin n. 6 päivän kuluttua.
Kansallispuiston opastaulu reittien alkupisteessä.
Lähtötohinat Ahkun tuvalla. Lemmenjoen rannalle saapui useampi Nuolivene ja väkeä purkautui niistä paljon kotiinpäin mennäkseen. Aika paljon oli leirikoululaisia. Hienoa, että koulut tekevät vaellusreissujakin. Olispa sellaisia ollut silloin minunkin kouluaikoina. Ravadasjärvelle ei ollut muita menijöitä meidän lisäksi. Saimme koko veneen vain meidän rinkoille, koiralle ja meille. Joki on upea nähtävyys veneestäkin käsin. Tunnistin tunturi Joenkielisen ja myöhemmin Viibustunturit vilahtivat näkyviin. Joen rannoilla oli aivan upeita hiekkarantoja ja poukamia. Blondi koiruuskin istui aloillaan matkan ajan ja nenä töyssyten haisteli vain uusia hajuja.
Ravadasjärveltä lähdimme rinkat selässä vaeltamaan reittiä myöten kohti tuntureita. Ilma oli pilvinen, mutta suhteellisen lämmin. Päivällä mittari näytti 18 astetta lämpöasteita. Päätimme patikoida ekana päivänä vain 3,2 kilometriä ja yövyimme jo Ravadasnjarkan telttailualueella jokien risteyksessä. Olemme yöpyneet samassa paikassa 2008 syksyllä, joten paikka oli tuttu. Purot solisevat mukavasti ja ruska oli värjännyt jo osan puiden lehdistä ja varvuista syksyn väreihin. Kuvailin puron laitamilla, kun porot ylittivät aivan läheltä meitä puron. Blondi oli onneksi kiinni sidottuna ja hihna jopa kesti innokkaan koiran tempomiset. Se oli Blondin eka poro kohtaaminen ja sujui odotetusti. Eli varuillaan saamme olla. Teltan pystytyksen jälkeen Blondi asettui heti nukkumaan absidiin ja pysyi samassa paikassa koko yön nätisti. Yöllä alkoi jossain vaiheessa sataa rankasti ja vettä tuli maatamyöten absidiin, jossa olivat meidän rinkat. Hiukan kastuivat varavaatteet ja rinkan kantoviilekkeet. Aamulla sade onneksi taukosi ja nuotion lämmössä tavarat kuivuivat nopeasti.
27.8. Vaellus eteni Ravadasnjarkasta pilvisessä säässä Maddib Ravadaksen taukopaikalle, jossa evästimme ja jatkoimme Mattit Ravadas joen vierusta perusosasta erämaaosaan. Matkaa joudutti hyvä kulkuinen polku, jonka varrella on useita epävirallisia nuotio- ja telttapaikkoja. Joen varrella on kuvauksellisia paikkoja ja joki tekee monta mutkaa matkalla. Blondi huomasi maastossa tiuhaan vilistävät sopulit ja teki naurettavan näköisiä loikkia metsästäessään niitä. Sopuli parat saivat kyytiä ja muutama pääsi hengestäänkin. Puron ylityksen jälkeen yksi haara kääntyi poispäin oikealle ja siinä kohdin oli oiva telttailupaikka. Kävimme purossa pikaisella iltapesulla ja valmistimme ruokaa trangialla. Ai, että maistui itse kuivattu ape hyvältä vaelluksen päätteeksi. Telttaan vetäydyttyämme alkoi heti sade ropista jälleen teltan kattoon. Parin korttipelin jälkeen nukkumatti kutsui ja uni maittoi kaikille.
Erämaaosan eka yöpaikka
Kaasulla ruoka valmistuu hetkessä.
Matkatarina jatkuu...

2 kommenttia:

  1. Kivan kuulonen reissu! Minkä takia otitte muuten venekyydin Ravadasjärvelle, ettekä aloittaneet patikointia heti Njurkulahdesta? Suunnittelen omaa vaellusta koirani kanssa ja mietin, että olisiko meidänkin syytä skipata alkureitti..

    VastaaPoista
  2. heips!
    käyn nykyään itse harvoin blogissa, että jää nää vastaukset joskus myöhäseen.
    Me haluttiin päästä nopeasti pois reitiltä erämaahan ja siksi otetiin venekyyti.

    VastaaPoista