Tulentekijä Tuikku

Tervetuloa blogiini!
Aloin pitämään tätä tätieni upeiden blogien innostamana. Kirjoittelen päiväkirjamuotoisesti kaikenlaista elämästäni. Erityisesti tekemistäni ulkoiluretkistä ja vaelluksista. Koitan kuvailla kamerallani kaikkea näkemääni luonnon kauneutta juttujeni höysteeksi. Kertoilen puutarhanhoidosta ja kasvien viljelystä sekä kiinnostuksestani permakulttuuria kohtaa. Esittelen tekemiäni käsitöitä ja päivittelen tätä maailmanmenoa.
Kaikenlaiset komentit ovat tervetulleita ja mukavaa luettavaa. Tiedän näin, etten ihan yksin höpise juttujani bittiavaruuteen.

keskiviikko 28. syyskuuta 2011

Epäonnen aamu!

Tänään pitäisi varmaan loppupäivä maata vaan sängyssä hiljaa paikallaan ja odottaa vuorokauden vaihtumista. On sen verran sattunut ja tapahtunut yhden aamupäivän aikana. Jaa, että mitä on niin kuin tapahtunut??? Lyhykäinen kertomus; aamusti töihin lähtiessä linkkarihommiin unohdin aurinkolasit kotiin ja sattumoisin tänään juuri tuo valoilmiö tillitti täydellä voimallaan pilvettömältä taivaalta. Ajamisesta ei meinaa tulla mitään, kun minun silmät ovat hirveän häikäisyherkät ja aivastelen tauotta kirkkaalla ilmalla. Lisäksi vielä aamun sankka sumu sai bussin ikkunat ja peilit tuon tuostakin huuruun ja vasten nousevaa aurinkoa oli näkyväisyys totaalisen hukassa ja niinpä kurvasin linkkarin takapyörän käännöksessä ojaan ja auto jäi siihen jumiin. Onneksi olin vasta matkalla hakemaan asiakkaita. Eikä hätiin mistään toista autoa tilalle. Meidän oma toinen oli jäänyt vielä korjaamolle tietysti. Hinaustraktoria ja miestäni apuun odotellessani asiakas totesi, että heidän oli pakko perua koko reissu. Apujoukkojen saavuttua alkoi nostotouhut ja siinä tohinassa mieheni iski päänsä auton luukunlaitaan ja sai otsaansa ison haavan ja joutui lähtemään terveyskeskukseen tikattavaksi. Jäin siihen traktorimiehen kanssa hoitelemaan auton pois ojasta. Se sujui sentään luonnikkaasti ja bussi säilyi melkein ilman vaurioita. Mitä nyt yksi pultti meni poikki, kun takaa täytyi irottaa yksi osa hinausta varten. Peeveli sentään, että harmittaa niin vietävästi koko episodi! Olisi täytynyt jäädä kotiin, sillä tiesin jotain olevan tulossa. Näin yöllä niin kummallista unta. Siinä talo valui rotkoon ja unessa oli kiire pelastaa tavaroita ja eläimiä pois sieltä sisältä. Aamulla uni painoi mieltäni ja mietin mitä pahaa tänään tai tulevaisuudessa oikein tapahtuu, jotenkin jo lähtiessä liikenteeseen vaivasi omalaatuinen epäonnistumisen tunne. Illalla on vielä toinen bussikeikka ja toivottavasti se sujuu ilman kommelluksia, sillä epäonnea oli jo riittävästi yhdelle päivälle. Asiasta ihan toiseen. Vietimme sadonkorjuun kunniaksi sunnuntaina kotailtaa siskojeni ja tyttäreni kanssa. Oli mukava naisissa puhella permakulttuurista, puutarhanhoidosta ja parantaa maailmaa muuten vaan. Tänä vuonna meillä onnistuivat puutarhaviljelyssä kurkku, porkkana, purjo, sipuli, pinaatti, paprika, chilit ja yrtit. Huonommin onnistuivat tomaatit ja peruna. Pelto on ollut liian märkä perunalle ja tomaateilta puuttui varmaan oikeanlainen lannoitus, kun muuttuivat ruskeiksi punastumisen sijaan. Ensi keväänä ollaan taas vähän viisaampia. Haluan kokeilla suomen oloihin soveltuvaa permakulttuuria tai ainakin koittaa ajatella puutarhan hoitoa hiukan laajemmin ja miettiä mitä mihinkin vaikuttaa pidemmällä aikavälillä. Aihe kiehtoo kovasti! Tässä muutama kuva värittämään tylsää juttua!
kodassa on tunnelmaa!
Aurinkoista syksyä!

5 kommenttia:

  1. Huh, mikä päivä! Unet ne aina jotain tietävät. Vaikka talo ei valunutkaan rotkoon niin auto meni kuitenkin ojaan.. Näistä mun lohi-unista ei kyllä tiedä mitä ne tarkoittaa.. Parempaa huomista!

    VastaaPoista
  2. Jostain luin että tomaatti on tosi nirso kastelun suhteen ja sitten vielä se, että niitä oli liian tiuhassa ja osa oli ehkä liiankin varjoisessa paikassa. Seuraavan kerran vähemmän ja kylvö tai istutus harvempaan ja säännöllinen lannoitus.
    Vai oli niin onneton päivä. Täytyy olla onnellinen siitä ettei käynyt pahemmin. Ei kaikkia vahinkoja pysty estämään, vaikka kuinka tietäisi että jotain tapahtuu.Parempaa huomista.

    VastaaPoista
  3. No voi turkanen sentään, olipa takkua! Toivottavasti kolhut on jo paranemaanpäin. Ihanat kuvat kotailusta! Minä olen myöskin yrittänyt löytää tietoa permakulttuurista suomen oloihin, mutta valmista tietoa ei oikein ole. Olen sitten kahlaillut Canadalaisia juttuja, ilmasto siellä on ehkä hieman niinkuin täällä,,meillä vain ei ole vuoristoja. Täytyy sitten vain kokeilla ja katsoa :)

    VastaaPoista
  4. No hitsi! eipä ollu mukava aamu, onneksi selvisit silti itse vahingoittumatta.
    Unohdin muuten kysyä kun nähtiin ostatko multa Rokka huopakumisaappaat. Ovat ihan uudet ja rantilliset. Mutta mulle liian pienet, kun niissä on niin valtava tuo huopa. Ajattelin että vois olla sun jalkaan ihan sopevat. Tekstaillaan...

    VastaaPoista
  5. Valoru;Kolhut ovat onneksi jo parantuneet, ne henkisetkin... Kaarnikka; Jalkani koko on 36 ja tällähetkellä mulla on 37 kokoiset huopavuorisaappaat. Mitä kokonumeroa saappaasi ovat?
    Seijamarjatta;Tomaatteja tuli kyllä syötäväksikin asti, mutta osa meni pilalle. Varmaan liiasta märkyydestä, kun vettä satoi niin monena päivänä peräkkäin. Nyt ne ovat jo saaneet pakkasta muutaman kerran ja nypein viimeiset raakileet sisälle kypsymään. Hyvin näyttävät kypsyilevän.

    VastaaPoista