Tulentekijä Tuikku

Tervetuloa blogiini!
Aloin pitämään tätä tätieni upeiden blogien innostamana. Kirjoittelen päiväkirjamuotoisesti kaikenlaista elämästäni. Erityisesti tekemistäni ulkoiluretkistä ja vaelluksista. Koitan kuvailla kamerallani kaikkea näkemääni luonnon kauneutta juttujeni höysteeksi. Kertoilen puutarhanhoidosta ja kasvien viljelystä sekä kiinnostuksestani permakulttuuria kohtaa. Esittelen tekemiäni käsitöitä ja päivittelen tätä maailmanmenoa.
Kaikenlaiset komentit ovat tervetulleita ja mukavaa luettavaa. Tiedän näin, etten ihan yksin höpise juttujani bittiavaruuteen.

maanantai 12. syyskuuta 2011

Ahdistaa!!

Voihan ahistus, olo on taas kumman tyhjä ja samaan aikaan liian täysi. Toisinsanoen levoton. Ahdistaa ja tuntuu kuin kohta poksahtaisin jostain kohtaa plop vaan. Mielessä liikkuu liian paljon synkkiä ajatuksia ja koko maailman tila kaatuu nyt just minun päälle. Syksy tunkee nahkoihin vetäen pimeyteen myös mielialan. Help, aurinko tule jo takasin!!! Tiedekin on todistanut valon vähyydestä johtuvan masennuksen, mutta miksi se iskee jo nyt? Jotain tekemistä tällä on hormonien kanssa. Saakeli vie! Pitäskö sitä muuttaa aurinkoisempaan paikkaan, jottei tarvitsisi syödä voimakkaampia naishormoneja talvisin, kun kerran kesäisin tulee toimeen vähemmälläkin. Vihaan tätä olotilaa! Olen kuin juoksuhiekkaan joutunut, hukun pyristellessäni vapauteen. Haluaisin elää mahdollisimman sopusoinnussa luonnon kanssa, mutta kuinka selvitä näistä vaihdevuosivaivoista ilman teollisesti tuotettua naishormonia. Soija ja muut luonnontuotteet eivät auta, kokeiltu on. Kehoni on pettänyt minut! Onneksi olen loppujen lopuksi kuitenkin mieleltäni niin positiivinen, että uskon tämänkin kääntyvän voitokseni aikani kärvisteltyäni. Metsässä kävelyt ja kuvaustuokiot auttavat kummasti.

4 kommenttia:

  1. Oijoi sinulla on täällä ihan "Mailamainen" olotila. Halaus ja voimahalaus, ja vielä supervoimahalaus. Syksy on rankkaa aikaa, kun pitää jättää jäähyväiset valolle ja lämmölle. Huono olo alkaa jo usein, ennenkuin ne ovat poistuneetkaan kunnolla. Ennenkuin harmaa vaate vedetään koko maiseman päälle.

    VastaaPoista
  2. Samanlaiset fibat täälläkin. Täytyy vaan yrittää muistella aurinkoa ja hiekkarantoja pään sisällä. Vähän tuntuu syksyisin siltä kuin työntäis päätä säkkiin. Ei valoa, eikä iloa. Flunssaakin pukkaa :(

    VastaaPoista
  3. Äläpä muuta virka, ei oo helppoo olla nainen, ne hormoonit saakeli vie! Jos yhtään lohduttaa niin samassa suossa rämmitään. Teollisia hormooneja yritän välttää viimeiseen asti. Onneksi on vielä metsää ja luontoa joka hoitaa väsynyttä kroppaa ja mieltä. Kyllä me vielä selätetään nää viihdevuodet ja seilataan tyyneen..öö..mummouteen. Voimahaleja!

    VastaaPoista
  4. Valokki, Suvenkeiju ja Valorun; Kiitos voimahaleista ja komenteista. Koitan tosissani pysyä valoisammalla mielellä ja lähetän teille voimaa takaisinpäin. Täytyy nauttia puutarhan sadonkorjuusta ja pistää pystyyn sadonkorjuujuhla!

    VastaaPoista