Tulentekijä Tuikku

Tervetuloa blogiini!
Aloin pitämään tätä tätieni upeiden blogien innostamana. Kirjoittelen päiväkirjamuotoisesti kaikenlaista elämästäni. Erityisesti tekemistäni ulkoiluretkistä ja vaelluksista. Koitan kuvailla kamerallani kaikkea näkemääni luonnon kauneutta juttujeni höysteeksi. Kertoilen puutarhanhoidosta ja kasvien viljelystä sekä kiinnostuksestani permakulttuuria kohtaa. Esittelen tekemiäni käsitöitä ja päivittelen tätä maailmanmenoa.
Kaikenlaiset komentit ovat tervetulleita ja mukavaa luettavaa. Tiedän näin, etten ihan yksin höpise juttujani bittiavaruuteen.

perjantai 25. helmikuuta 2011

Koirahiihtoa

Vietin eilen mukavan iltapäivän Blondin kanssa hiihtäen Joutsijärven retkeilymaastoissa. Aamun pakkanen hellitti iltapäivästä ja vapaapäivä innosti lähtemään pidemmälle hiihtolenkille. Jäällä aurinko paisteli ja luisto oli komia, jopa mun vanhoilla metsäsuksilla pääsi suihkimaan vauhdikkaasti . Huopavuorisaappaat alkavat vaan hajoamaan ja eivät pidä enää vettä, mutta ei siitä ollut haitta pakkaskelillä. Blondi veti hienosti alkumetrit, mutta sitten tyytyi ravaamaan samaan tahtiin mun kanssa. Muutaman kerran jättäytyi mun perääni jolkottelemaan. Vierastaa jotenkin avaraa jäätä, kun ei ole selvää uraa mihin suuntaan ollaan menossa. Jäällä oli ristiin rastiin kelkkauria ja Blondi ei tiennyt mihin olimme menossa. Kävimme Tuurunkankaan autiotuvalla kääntymässä ja jatkoimme Sisälmystenlahteen, jossa sytyttelin nuotion ja siinä pidimme kahvitaukoa. Aika pian alkoivat varpaat ja sormet jäätyä, joten matka jatkui jäälle takaisin. Aurinko alkoi painua horisonttiin ja pakkanenkin kiristyi selvästi. En tarjennut paljon kuvailla, kun tuli heti kylmä tuulessa. Napsin vain äkkiä muutamia otoksia  ja hiihdimme rivaksti kotiin. Loppumetreillä Blondi innoistui vetämään mua oikein vauhdikkaasti ja se oli upeata. Mä hihkui ja innostin Blondia juoksemaan lisää. Luulin jo koiran olevan pitkästä lenkistä väsynyt, mutta eipä se niin ollutkaan. Olihan hieno päivä! Taas jaksaa ajaa linja-autoa muutaman päivän sujuvasti. Asiasta ihan toiseen... Olen vihdoikin sitten mummu. Poikani ja hänen vaimonsa saivat potran pojan 15.2. ja kaikki sujui hyvin. Kävin sairaalassa vauvaa katsomassa ja voi juku, kun poika näytti pieneltä ja niin lutuselta. Ihana kerta kaikkiaan. Miniäni toiveesta emme ole vielä käyneet heitä kotona katsomassa, mutta varmaan viikonloppuna käymme siellä. Ovat jo varmaan kotiutuneet ja rytmit löytyneet. Laitan sitten kuvia tänne blogiin ihasteltavaksi.
Lähtö Kylmälahdesta jäälle. Takana jo 4 km:n hiihto

Sisälmystenlahti

Blondi taukopaikalla

Ihana hiljaisuus ja koskematonta jäätäkin löytyy. Täällä aivoni lepäävät ja kerään voimia työelämään.  Näitä retkiä pitäisi tehdä useammin. Toisinaan laiskuus vaivaa tai oikeasti olen aikaisista aamuherätyksistä johtuen aika väsynyt usein.

Laskeva aurinko värjäsi järven maiseman kauniisti.
Mukavaa viikonloppua kaikille!

3 kommenttia:

  1. Satoa ei koskaan tehdä,se saadaan.Tärkein on aina
    lahjaa. - Aino Suhola -
    Lämpimät onnentoivotukset tuoreelle mummolle!

    VastaaPoista
  2. Upeannäköistä maisemaa, tuolla tosiaan varmasti aivokoppa lepää ja keuhkot saa kunnolla ilmaa, tosin pakkasella voi vähän tihkasta kovin syvään henkiminen. Tuonne edelliseen postaukseesi jo laitoinkin onnitteluja, mutta ei lisä pahaa tee :) niin että ONNEA <3 ! Blondi on kuvassa niin söpöinen, kaunis valkoinen nassu loistaa.

    VastaaPoista
  3. pirita ja valorun; Kiitoksia! Innolla odotan, mitä kaikkea sitä lapsenlapsen kanssa sitten tehdäänkään, kunhan hän kasvaa vähän isommaksi.

    VastaaPoista