Tulentekijä Tuikku

Tervetuloa blogiini!
Aloin pitämään tätä tätieni upeiden blogien innostamana. Kirjoittelen päiväkirjamuotoisesti kaikenlaista elämästäni. Erityisesti tekemistäni ulkoiluretkistä ja vaelluksista. Koitan kuvailla kamerallani kaikkea näkemääni luonnon kauneutta juttujeni höysteeksi. Kertoilen puutarhanhoidosta ja kasvien viljelystä sekä kiinnostuksestani permakulttuuria kohtaa. Esittelen tekemiäni käsitöitä ja päivittelen tätä maailmanmenoa.
Kaikenlaiset komentit ovat tervetulleita ja mukavaa luettavaa. Tiedän näin, etten ihan yksin höpise juttujani bittiavaruuteen.

sunnuntai 31. lokakuuta 2010

sateista päivää vietellässä




Alkaa tämmöisenä harmaana päivänä mennä mielikin vallan masentuneeksi. Istuin yön kodassa tulilla ja pohdin elämänmenoa. Tuuli suhisi ja puhisi ulkona riepottaen kodan liepeitä, mutta tuli lämmitti ja lohdutti apeaa mieltäni. Jossain vaiheessa kömmin makuupussiin ja juuri, kun olin laittaa silmät kiinni, niin kisuliini töpsähti jostain makuupussini päälle. Raotin hiukan pussia ja sinnehän se kissa käpertyi nukkumaan. Ojenteli välillä tassuaan kohti kasvojani ja hyrisi. Aivan kuin olisi vaistonnut pahanoloni ja yrittänyt lohduttaa läsnäolollaan. Se tuntui mukavalta. Torkahtelin uneen aina välillä, mutta suurin osa yöstä taisi mennä valvoessa. Tänään onkin sitten vetämätön olo. Onneksi on vapaapäivä. Viikolla oli aurinkoinenkin päivä ja kävin silloin koiran kanssa suokävelyllä. Yritin kuvaillakin, muttei hääppösiä kuvia tullut mun yksinkertaisella pikkukameralla. Tulipa katseltua maailmaa kuitenkin kuvauskohteita bongaillen. Sekin on jo jotain.

sunnuntai 24. lokakuuta 2010

sitä sun tätä

Aloitan tätä blogin pitoa täysin tietämättä mitä tästä tulee. Blogin pitämiselleni on rakkaat tätini asettaneen aika kovat paineet. Heidän bloginsa ovat visuaalisesti niin hienoja ja kaikki tekstit upeita. Tuskin pystyn samaan missään kohtaan, mutta teen näistä omanlaiseni. Opettelen ja hoksaan aina jotain uutta. En todellakaan ole mikään tietokoneimmeine ja paljon on uutta opittavaa, kunhan joku vaan neuvoisi eteenpäin.
Ulkona ilma on vaihtunut syksyn ruskasta aavistuksen lumiseksi. Vielä eilen kuljin koiran kanssa syksyisessä metsässä. Rämmin läpi hakkuuaukean keskenkasvuisen koivikon ja huonolla kaukonäöllä ihmettelin, mitä harmahtavaa hakkuuaukean jälkeen näkyy. Kuvittelin jo tulevani tielle, mutta suotahan siinä oli. Valkea kuura värjäsi koko suon jännästi. Harrastan koiran kanssa tällaista päätöntä harhailua lähimaastoissa. Alue on turvallinen kulkea mitenpäin tahansa. Tiet ja Joutsijärvi rajaavat aluetta joka puolelta. Silti joskus olen kokenut siellä eksymisen paniikkia, kun huomasin kulkevani ympyrää tiuhassa kuusikossa ja ilta alkoi hämärtyä. Kotiin löysin kuitenkin tien. Olemme koirani kanssa kohdanneet metsässäni hirven yhden kerran. Jälkiä olen tutkailut monet kerrat ja kuulut, kuinka hirvilehmä kutsuu vasaansa tai kiimassa sonnia. Hirvet ja peurat asustavat tässä aivan nurkalla ja toivon, että pääsen niitä näkemäänkin joskus.


Noormarkunjoki syysväreissä