Tulentekijä Tuikku

Tervetuloa blogiini!
Aloin pitämään tätä tätieni upeiden blogien innostamana. Kirjoittelen päiväkirjamuotoisesti kaikenlaista elämästäni. Erityisesti tekemistäni ulkoiluretkistä ja vaelluksista. Koitan kuvailla kamerallani kaikkea näkemääni luonnon kauneutta juttujeni höysteeksi. Kertoilen puutarhanhoidosta ja kasvien viljelystä sekä kiinnostuksestani permakulttuuria kohtaa. Esittelen tekemiäni käsitöitä ja päivittelen tätä maailmanmenoa.
Kaikenlaiset komentit ovat tervetulleita ja mukavaa luettavaa. Tiedän näin, etten ihan yksin höpise juttujani bittiavaruuteen.

keskiviikko 8. joulukuuta 2010

Sukset suihkien metsään menevi tuima Tuikkunen. Palasi hymysuu tuulispää.

 
  Ensimmäinen hiihtoreissu tänä talvena takana ja mieli on loistava ja energiaa puhkuva. Ilma oli eilisen lumipyryn jälkeen ihanteellinen hiihtämiseen. Puiden oksat olivat kuorruttuneet paksuun lumipeitteeseen ja aurinko sai kaiken hohtamaan puhtaan valkoisena. Aivan häikäisevän kaunista!

kaksi vanhaa puuta...
 

Ahvenanmaalla oli koko viikonlopun ajan raivoisa lumipyry.  Voimakas tuuli ja sakea lumisade eivät oikein houkutelleet ulos. Kävin muutaman tunnin kävelylenkillä tuulta uhmaten Eckeröössä. Näin koko reissulla vain yhden ihmisen ja yhden auton. Oli hiukan aavemaista. Peuran jälkiä oli paljon tuoreessa lumessa, mutten nähnyt yhtäkään. Kamera jäi tietysti kotiin, muttei siinä pyryssä olisi mitään saanut kuvattuakaan. Kännykän kameralla otin juuri ennen pyryä muistoksi muutaman kuvan. Kesällä tahdon mennä sinne käymään uudestaan. Silloin siellä on varmaan kuvauksellisempaa.

3 kommenttia:

  1. Kuullostaa melko viileeltä:) Hiihtäminen on piristävää ja hyvää liikuntaa. Nauttikaa reissusta. Kesällä maisemat varmasti huikaisevan kauniit.

    VastaaPoista
  2. Vieläköhän sitä pysys tolpillaa suksilla, taidan tyytyä vain sauvoihin ja viipeltää niitten kanssa.Tosin talviseen metsään on hauska hiiksiä, siis jos pysyy pystyssä:) Ahvenanmaalla olisi varmasti paljon katseltavaa.

    VastaaPoista
  3. Minäkin olen opetellut aikuisena muutama vuosi sitten hiihtämään tavallisilla murtsikoilla. Eräopaskoulussa hiihdettiin vaellussuksilla ja sitä ei oikein voi hiihtämiseksi sanoa, kun läpyteltiin umpihangessa ahkiot perässä. Kivaa sekin oli ja välillä kaipaan niitä aikoja.

    VastaaPoista