Tulentekijä Tuikku

Tervetuloa blogiini!
Aloin pitämään tätä tätieni upeiden blogien innostamana. Kirjoittelen päiväkirjamuotoisesti kaikenlaista elämästäni. Erityisesti tekemistäni ulkoiluretkistä ja vaelluksista. Koitan kuvailla kamerallani kaikkea näkemääni luonnon kauneutta juttujeni höysteeksi. Kertoilen puutarhanhoidosta ja kasvien viljelystä sekä kiinnostuksestani permakulttuuria kohtaa. Esittelen tekemiäni käsitöitä ja päivittelen tätä maailmanmenoa.
Kaikenlaiset komentit ovat tervetulleita ja mukavaa luettavaa. Tiedän näin, etten ihan yksin höpise juttujani bittiavaruuteen.

sunnuntai 31. lokakuuta 2010

sateista päivää vietellässä




Alkaa tämmöisenä harmaana päivänä mennä mielikin vallan masentuneeksi. Istuin yön kodassa tulilla ja pohdin elämänmenoa. Tuuli suhisi ja puhisi ulkona riepottaen kodan liepeitä, mutta tuli lämmitti ja lohdutti apeaa mieltäni. Jossain vaiheessa kömmin makuupussiin ja juuri, kun olin laittaa silmät kiinni, niin kisuliini töpsähti jostain makuupussini päälle. Raotin hiukan pussia ja sinnehän se kissa käpertyi nukkumaan. Ojenteli välillä tassuaan kohti kasvojani ja hyrisi. Aivan kuin olisi vaistonnut pahanoloni ja yrittänyt lohduttaa läsnäolollaan. Se tuntui mukavalta. Torkahtelin uneen aina välillä, mutta suurin osa yöstä taisi mennä valvoessa. Tänään onkin sitten vetämätön olo. Onneksi on vapaapäivä. Viikolla oli aurinkoinenkin päivä ja kävin silloin koiran kanssa suokävelyllä. Yritin kuvaillakin, muttei hääppösiä kuvia tullut mun yksinkertaisella pikkukameralla. Tulipa katseltua maailmaa kuitenkin kuvauskohteita bongaillen. Sekin on jo jotain.

5 kommenttia:

  1. Kyllä tämä harmaus haastaa mielen painimaan, pimeyttä vastaan. Luonnossa vietetty yö, maaäidin masulla kellien, voi antaa kummasti voimia. Eläimet ovat viisaampia kuin luulemmekaan, vaistoavat paljon asioita. Lähetän täältä kirkkaita voimistavia valonsäteitä. Vaikka niitä on itselläni vähän, niin ne lisääntyvät ja voimistuvat kun jaan niitä muille.

    VastaaPoista
  2. Tämä aika on sellainen, haastaa pohtimaan. Munkin pitäisi hankkia lämmin makkaripussukka niin voisin yöksiä myöskin kodassa. Se olisi joskus "palailen leiritulille, juurille, pois tästä, alkuaikaan"-terapiaa. Älä anna periksi, itke ja pärrästä jos mieli tekee, mutta sitten nosta pää ja jatka vahvempana.

    VastaaPoista
  3. Kyllä sen huomaa että Marraskuu alkaa. Se ottaa aina voimille, vaan onneksi joulun läheisyys taas kirkastaa mieltä. Ajattele myönteisiä ajatuksia ja tee jotain joka on itselle tärkeää, tai sitten toiselle/toisille jotain tosi kivaa. Sekin monta kertaa auttaa, kun oikein kieriskelee omassa surkeudessaan että suuntaa ajatukset kokonaan itsen ulkopuolelle. Kurjuus pienenee kun sen laittaa oikeaan mittakaavaan. Häntä pystyyn !

    VastaaPoista
  4. Voi niin samat tunnelmat täälläkin. Ottaa niin nokka maahan, jottei oikeen viitti edes blogiaan päivittää. Luontoon en oo päässy taas hetkeen. Aamulla kun lähtee töihin on pimiä ja illalla kun sieltä tuloo on pimiää yööök. No kun tuon Marraskuun saa ohi niin saa laitella jouluvaloja yms.. se ehkä vähän piristää...
    Tsemppiä ja haleja

    VastaaPoista
  5. Kiitos kannustavista viesteistä!
    Valokki; Kiitos, jo tieto siitä, että ihmiset ajattelevat lämmöllä antaa kummasti voimaa. Ajatuksissani lähetän sitä takaisin sinulle!
    Valorun; Koskas mennään yhdessä sinne kotaan parantamaan maailmaa?
    Kaarnikalle paljon valoista energiaa. Koitetaan jaksaa!
    SeijaMarjatta; Otan neuvosta vaarin ja lähden Joutsijärvelle koiran kanssa tuulesta ja sateesta piittaamatta. Luonto on paras lohduttaja ja turha kireyskin päästä häviää.

    VastaaPoista