Tulentekijä Tuikku

Tervetuloa blogiini!
Aloin pitämään tätä tätieni upeiden blogien innostamana. Kirjoittelen päiväkirjamuotoisesti kaikenlaista elämästäni. Erityisesti tekemistäni ulkoiluretkistä ja vaelluksista. Koitan kuvailla kamerallani kaikkea näkemääni luonnon kauneutta juttujeni höysteeksi. Kertoilen puutarhanhoidosta ja kasvien viljelystä sekä kiinnostuksestani permakulttuuria kohtaa. Esittelen tekemiäni käsitöitä ja päivittelen tätä maailmanmenoa.
Kaikenlaiset komentit ovat tervetulleita ja mukavaa luettavaa. Tiedän näin, etten ihan yksin höpise juttujani bittiavaruuteen.

torstai 23. joulukuuta 2010

Remontti- ja joulutouhuja

Vihdoin kaikki joulun ruokatouhut esivalmisteltu. Pullat ja joululimput leivottu. Laatikot paistoa vaille valmiit. Lihapata valmista. Kinkku vielä yöksi uuniin. Huoh!
Minulla jäi nämä valmistelut hiukan viimetippaan, kun olin auttelemassa Teemun ja Anun kodin remontissa. Ostivat vanhan talon Noormarkusta ja koittavat saada sitä muuttokuntoon ennen Joulua. Kiire tulee, kun eilen ei ollut vielä keittiössä lattiaa eikä tapettia seinässä, kaapeista puhumattakaan. Anu ei vauvan odotukseltaan paljoa jaksa eikä kykene auttamaan Teemua. Toivottavasti saavat keittiön kuntoon ennen muuttoa. Talosta tulee mukavan näköinen ja kodikas!
Nyt kutsuu saunan löylyt ja nukkumatti!
Hyvää Joulua kaikille!

perjantai 10. joulukuuta 2010

Nukkumattia etsiessä

Viime yönä pehkussa pyöriessäni, ajatuksissani ajelehdin autiolle hiekkarannalle, jossa makaan selälläni illan pimetessä. Vartaloa hyväilee hiekassa vielä viipyilevä auringon lämpö. Sormet kipristän lämpimään santaan. Hartioiden alla hierovat hiekanjyvät  ja peppu on mukavasti muokantuneessa kolossaan.  Maaemo antaa raukeuden tulla jäseniin.  Taustalla kaskaat virittelevät soittimiaan ja aloittavat uneliaan tasaisen tirtir konserttinsa. Taivaalle syttyvät tutut tähtikuviot; otava ja kassiopeia. Lempeä tuuli pyyhkii hiukset otsalta ja  samalla vie huolet mennessään. Meri syvään huokailee ja kuin vaivihkaan minut untenmaille saattelee.

keskiviikko 8. joulukuuta 2010

Sukset suihkien metsään menevi tuima Tuikkunen. Palasi hymysuu tuulispää.

 
  Ensimmäinen hiihtoreissu tänä talvena takana ja mieli on loistava ja energiaa puhkuva. Ilma oli eilisen lumipyryn jälkeen ihanteellinen hiihtämiseen. Puiden oksat olivat kuorruttuneet paksuun lumipeitteeseen ja aurinko sai kaiken hohtamaan puhtaan valkoisena. Aivan häikäisevän kaunista!

kaksi vanhaa puuta...
 

Ahvenanmaalla oli koko viikonlopun ajan raivoisa lumipyry.  Voimakas tuuli ja sakea lumisade eivät oikein houkutelleet ulos. Kävin muutaman tunnin kävelylenkillä tuulta uhmaten Eckeröössä. Näin koko reissulla vain yhden ihmisen ja yhden auton. Oli hiukan aavemaista. Peuran jälkiä oli paljon tuoreessa lumessa, mutten nähnyt yhtäkään. Kamera jäi tietysti kotiin, muttei siinä pyryssä olisi mitään saanut kuvattuakaan. Kännykän kameralla otin juuri ennen pyryä muistoksi muutaman kuvan. Kesällä tahdon mennä sinne käymään uudestaan. Silloin siellä on varmaan kuvauksellisempaa.

torstai 2. joulukuuta 2010

Ihana talvipäivä!





Aamuisen työvuoron jälkeen kaunis sää ja laskenut pakkanen houkuttelivat ulos. Käveltiin Blondin kanssa pikkulenkki kotometsissä. Olisin kuvannut varmaan kameran muistikortin täyteen, jollei kameran akku olisi alkanut kylmässä temppuilemaan. Yritin pitää kameran lämpimässä taskussa ja ottaa kuvat ilman suurempia tähtäilyjä ja muutoksia. Silti heti virrat päälle laittaessa alkoi akku piippaamaan ja jäi kamera jumiin tuon tuostakin. Sain sentään muutaman ihan mukiinmenevän kuvan.
Sisälle tultaessa olivat posket punaiset ja kuumottivat mukavasti. Olihan mukava lenkki heti aamutuimaan.  Vieläkin ulkona on niin kuvauksellisen näköistä, kun alkaa aurinko laskemaan ja värit vaihtuvat vaaleanpunaisen ja keltaisen sävyihin. Mun täytyy joutua vielä iltahukiin töihin ja valmistautua huomiseen työreissuun Ahvenanmaalle. Pitää muistaa ottaa kamera mukaan, jos sieltä löytyisi jotain ikuistettavaa.
Hyvää loppuviikkoa kaikille!







maanantai 29. marraskuuta 2010

Hyytävää pakkasta hrrr...

Pakkanen paukkuu 15 asteen kieppeillä ja tuuli vinkuu nurkissa. Talo paukahtelee ja valittaa pakkasen kourissa. Onneksi takkatuli lämmitää liekeillään mukavasti ja heittelee seinälle hassuja kuvioita. Istuskelen pitkästä aikaa koneeni ääressä ilman kiirettä. Vielä on muutama viikko tätä pikkujoulun sesonkikiirettä. Pakko jaksaa painaa töitä nyt, kun niitä on. Flunssakin yrittää iskeä, mutta toistaiseksi se on vaan saanut nenän vuotamaan ja aivastelemaan. Saisi pysyä vielä poissa.
Tänään olisi ollut kuvauksellinen ilma, mutta en ehtinyt ulos kameran kanssa, kun tein toimistohommia koko valoisan ajan. Aina välillä juoksin pakkaseen lämmittämään pihan perällä olevaa mummon mökkiä. Matkalla ihailin kuuraisia puita, jotka näyttivät kauniilta vaaleanpunaisessa laskevan auringon valossa. Mökissä on niin jouluinen tunnelma viikonlopun pikkujoulujuhlijoiden jälkeen. Kuusi koristeltuna ja jouluiset verhot ja pöytäliina  tekevät mökistä viihtyisän ja kodikkaan. Pitäisköhän viettää oma jouluaatto siellä. Olemme vielä aattonakin töissä, mutta jos illan viettäisi siellä takkatulen ja kynttilöiden valossa. Jospa ne vanhat hirret saisivat itsenikin seesteisempään tunnelmaan kaiken hösötyksen jälkeen.
Sunnuntaina siskoni pölähtivät tänne luokseni ja teimme yhdessä geelikynttilöitä ja askartelimme kanamunan koteloista ruusuja, joilla voi sytytellä tulia. Niistä tuli niin kauniita, että malttaako niitä laittaa pesään lainkaan. Kiitos siskoille, kun saitte taas piristettyä päivääni. Oli mukava häärätä yhdessä ja tehdä jotain kaunista. Luovuus oli aluksi hukassa, mutta tuli niistä ihan kivoja kynttilöitä siitä huolimatta.

sunnuntai 31. lokakuuta 2010

sateista päivää vietellässä




Alkaa tämmöisenä harmaana päivänä mennä mielikin vallan masentuneeksi. Istuin yön kodassa tulilla ja pohdin elämänmenoa. Tuuli suhisi ja puhisi ulkona riepottaen kodan liepeitä, mutta tuli lämmitti ja lohdutti apeaa mieltäni. Jossain vaiheessa kömmin makuupussiin ja juuri, kun olin laittaa silmät kiinni, niin kisuliini töpsähti jostain makuupussini päälle. Raotin hiukan pussia ja sinnehän se kissa käpertyi nukkumaan. Ojenteli välillä tassuaan kohti kasvojani ja hyrisi. Aivan kuin olisi vaistonnut pahanoloni ja yrittänyt lohduttaa läsnäolollaan. Se tuntui mukavalta. Torkahtelin uneen aina välillä, mutta suurin osa yöstä taisi mennä valvoessa. Tänään onkin sitten vetämätön olo. Onneksi on vapaapäivä. Viikolla oli aurinkoinenkin päivä ja kävin silloin koiran kanssa suokävelyllä. Yritin kuvaillakin, muttei hääppösiä kuvia tullut mun yksinkertaisella pikkukameralla. Tulipa katseltua maailmaa kuitenkin kuvauskohteita bongaillen. Sekin on jo jotain.

sunnuntai 24. lokakuuta 2010

sitä sun tätä

Aloitan tätä blogin pitoa täysin tietämättä mitä tästä tulee. Blogin pitämiselleni on rakkaat tätini asettaneen aika kovat paineet. Heidän bloginsa ovat visuaalisesti niin hienoja ja kaikki tekstit upeita. Tuskin pystyn samaan missään kohtaan, mutta teen näistä omanlaiseni. Opettelen ja hoksaan aina jotain uutta. En todellakaan ole mikään tietokoneimmeine ja paljon on uutta opittavaa, kunhan joku vaan neuvoisi eteenpäin.
Ulkona ilma on vaihtunut syksyn ruskasta aavistuksen lumiseksi. Vielä eilen kuljin koiran kanssa syksyisessä metsässä. Rämmin läpi hakkuuaukean keskenkasvuisen koivikon ja huonolla kaukonäöllä ihmettelin, mitä harmahtavaa hakkuuaukean jälkeen näkyy. Kuvittelin jo tulevani tielle, mutta suotahan siinä oli. Valkea kuura värjäsi koko suon jännästi. Harrastan koiran kanssa tällaista päätöntä harhailua lähimaastoissa. Alue on turvallinen kulkea mitenpäin tahansa. Tiet ja Joutsijärvi rajaavat aluetta joka puolelta. Silti joskus olen kokenut siellä eksymisen paniikkia, kun huomasin kulkevani ympyrää tiuhassa kuusikossa ja ilta alkoi hämärtyä. Kotiin löysin kuitenkin tien. Olemme koirani kanssa kohdanneet metsässäni hirven yhden kerran. Jälkiä olen tutkailut monet kerrat ja kuulut, kuinka hirvilehmä kutsuu vasaansa tai kiimassa sonnia. Hirvet ja peurat asustavat tässä aivan nurkalla ja toivon, että pääsen niitä näkemäänkin joskus.


Noormarkunjoki syysväreissä