Tulentekijä Tuikku

Tervetuloa blogiini!
Aloin pitämään tätä tätieni upeiden blogien innostamana. Kirjoittelen päiväkirjamuotoisesti kaikenlaista elämästäni. Erityisesti tekemistäni ulkoiluretkistä ja vaelluksista. Koitan kuvailla kamerallani kaikkea näkemääni luonnon kauneutta juttujeni höysteeksi. Kertoilen puutarhanhoidosta ja kasvien viljelystä sekä kiinnostuksestani permakulttuuria kohtaa. Esittelen tekemiäni käsitöitä ja päivittelen tätä maailmanmenoa.
Kaikenlaiset komentit ovat tervetulleita ja mukavaa luettavaa. Tiedän näin, etten ihan yksin höpise juttujani bittiavaruuteen.

keskiviikko 17. lokakuuta 2018

Lemmenjoen vaellus 8.-15.9.2018

Lemmenjoelle lähdettiin porukan pienentyessä yhdellä kuljettajalla/oppaalla Kullaalta. Yksi lähtijä oli saapunut meille mummun mökkiin yöpymään jo edellisenä päivänä ja pari tuli aamulla klo 9.00 meille, josta lähdettiin liikkeelle Kuljetukset Mäkisen16 paikkaisella sprinterillä. Matkalta poimittiin muutama vaeltaja vielä mukaan ja sitten ajeltiin Rovaniemelle yöksi.

9.9.2018 Rovaniemeltä hurautettiin Njurgulahteen, jossa Ahkuntuvalla maksoimme venekyydit ja varaustuvan maksun sekä saimme avaimen tupaan. Äkkiä rinkat rantaan, missä veneet odottivat kyytiläisiä klo 11.00.
Vene kuljetti meidät Ravadasjärven laiturille ja täältä vaellusreissumme alkoi. Lausuin lähtöloitsun meille naisille voimaksi tunturiin. Painavalta tuntuvat rinkat selkään ja ensimmäinen nousu oli edessä. Reittiä seuraten vaelsimme komeassa mäntymetsikössä jokea seuraillen. Puiden lehdissä oli jo ruskan värejä ja riekonmarjan punaiset matot värittivät maastoa. Sää oli aika lämmin vuoden aikaan nähden. Ravadasjargan nuotiopaikalla pidimme pienen lounastauon. Aurinko paisteli komeasti ja ruskan värit hehkuivat. Tauon jälkeen jatkoimme matkaa ja kävelimme vielä ohi Matti Ravadaksen taukopaikan ja ylitimme yhden joen paljain jaloin, vaikka ei se ollut kovin leveä, mutta oli turvallisempaa niin. Aika pian ylityksen jälkeen löysimme hyvän telttailupaikan ja pystytimme teltat siihen. Päivämatkasta tuli 8,5km




10.9.2018 Tänään siirryimme kansallispuiston erämaaosaan, missä ei ole merkattuja reittejä. Polkuja kulkee silti ristiin rastiin koko alueella. Osa on kullankaivajien mönkijäreittejä ja osa porojen tekemiä polkuja. Kuljimme joenreunaa ja ylitimme muutaman jokeen laskevan haaran. Osassa jouduimme riisumaan kengät ja kahlaamaan yli. Ennen Lanjoaivin ylitystä, pidimme puron notkossa evästelytauon. Sitten lähdimme nousemaan Lanjoaivin kuvetta ylös, emme kuitenkaan kiivenneet suoraan huipulle, vaan kiersimme huipun vasemmalta. Rinkat painoivat ja kulku oli hidasta poluttomassa maastossa. Sää oli pilvinen, mutta sadetta ei tullut uhkaavista pilvistä huolimatta. Ihailimme upeata näkymää tunturia kavutessamme. Mitä ylemmäksi menimme sen hienommat maisemat avautuivat ympärillemme. Huilasimme välillä katsellen avautuvaa tunturimaisemaa.
Ylempänä oli helppokulkuista maastoa. Aika tasaista ja vain pientä tunturikoivikkoa.
Koitin paikantaa laelta laskevaa puroa, kun tiesin sen reunalla kulkevan polun vievän Vaskojoen varaus-ja autiotuvalle. Laskimme rinnettä viistosti alaspäin ja löytyihän se purokin viimein ja siinä pidimme pienen tauon. Nousu ja lasku oli vienyt voimia porukalta. Loppu kilometrit tuntuivat olevan piiitkiä, vihdoin saavuimme Vaskojoen tuvalle. Ryhdyin heti saunan lämmityspuuhiin ja kohta saunottiin ja porukka sai levätä rankan päivän päätteeksi tuvan lämmössä. Päivämatka 13km.









11.9. 2018 Lähdimme Vaskojoelta takaisinpäin melkein samoja jälkiä. Paitsi, että vaikka kuinka yritin pitää kulkumme samalla korkeuskäyrällä. Jouduin pariinkin otteeseen korjaamaan suuntaa ylöspäin. Mäntymetsä oli aika jyrkässä rinteessä ja jalkoihin alkoi sattua kävellä vinossa rinteessä. Eteen tuli vielä kauhea kivikanjoni, jonka väistimme kapuamalla todella jyrkkä rinne ylös osin nelinkontin. Hetken päästä olimme taas laskeutuneet liian alas ja jouduimme aikamoiseen pajukkoon. Sää oli sumuinen ja Lanjoaivin huippu oli sumun seassa, mikä haittasi suunnan pitämistä. Pelkäsin meidän joutuvan kaiken hukuttavaan sumuun ja kuljimme aika vauhtia ilman taukoja. Veden puute oli estänyt evästauon Lantjoaivin rinteen toisella puolen ja olimme kulkeneet 7km ilman kunnollista taukoa. Puron löydettyämme pidimme heti lounastauon. Tauko tekee aina ihmeitä ja taas jaksoimme kulkea. Olimme muuttaneet vaellussuunnitelmaa Vaskojoella yhden vaeltajan selän kipeytyessä ja olimme menossa yöpymään purojen risteykseen. Vaelsimme joen toista puolta mukavan tasaisessa maastossa ja helposta joen ylityspaikasta mentyämme en löytänyt sitä purojen risteyspaikkaa millään. Gpsikin sekoili ja kiersimme täyden ympyrän. No, siinä olikin oivallinen telttapaikka, joten teltan pystyyn ja ruokaa laittamaan. Kävin vielä kerran ympäristöä tutkailemassa ja löysin purojen risteykseen menevän polun. Sinne lisi ollut 500m matkaa. Päivmatka 12,5km

















12.9.2018 Päätimme kävellä Matti Ravadaksen päivätuvalle ja tehdä siitä päiväretki Jäkäläpäälle Korhosen kirjastolle. Matka joutui nopeasti polkua pitkin. Matkalla kahlasimme taas muutamat purot ja joet yli ilman kenkiä. Tämä sujui jo porukalta rutiinilla ja nopeasti pääsimme jatkamaan vaellusta.
Matti Ravadaksen telttapaikalla pystytimme teltat ja lähdimme nousemaan reittiä ylös Jäkäläpäälle. Aika kipuaminen sinne olikin. Ohitimme kultavaltauksen ja nousimme jyrkkää rinnettä Karhu Korhosen kirjastolle ja lentokentälle. Aika hieno paikka ja kannatti käydä. Takaisin palasimme samaa reittiä teltoille. Ilta meni varusteita kuivatellessa tuvassa ja tupaan yöksi jääneiden kavereiden kanssa jutellessa. Mieleeni hiipi jo haikeus vaelluksen loppumisesta, vaikka meillä oli vielä pari päivää jäljellä. Päivämatka 15km.






13.9.2018 Aamu oli verkkainen, sillä meillä ei ollut mikään kiire lähteä. Päivämatka olisi lyhyt Ravadasjärvelle. Sää oli hiukan pilvinen ja sadetta oli luvattu ainakin illaksi. Ruska oli ehkä vielä pikkasen parempi, kuin alkumatkasta. Kuvasimme varmasti samoja ruskan värittämiä paikkoja kuin tullessakin. Oli ihan pakko ihailla maisemia tuon tuostakin. Kohta jäisivät tunturit taakse. Päätimme käydä vielä katsomassa Ravadasköngästä. Se on upea pitkä vesiputous, joka virtaa syvässä kalliokanjonissa. Ihastelimme ja kuvasimme sitä monesta kohtaa. Palasimme autiotuvalle.
Ravadasjärven autiotuvalla oli paljon porukkaa menossa ja tulossa. Päätin pystyttää teltan vielä kerran ja nukkua siellä. Muut jäivät tupaan nukkumaan. Yöllä satoi rankasti ja korkeista mäntypuista putoili isoja pisaroita teltan kattoon aika ropinalla. Jouduin tekemään teltan ympärille muutaman vesiuran, ettei vesi valuisi teltan eteiseen. Päivämatka 8km.




14.9. 2018 Päivä oli pelkkää odottelua tuvalla, sillä ulkona oli sateinen keli ja venekyyti oli vasta klo 13.00 jälkeen. Kuivattelin teltan ja muutkin varusteet autiotuvalla odotellessa. Sain kaikki pakattua kuivina rinkkaan. Minulla oli uusi rinkka Deuterin 65l+15l, jonka totesin olevan yksin vaeltaessa hiukan liian pieni. Harmi, sillä se tuntui hyvältä kantaa, ehkä paino jäi vähän liikaa pelkälle lantiovyölle säätöjen loppuessa näin kääpiö ihmiselle. Porukka oli hitsautunut hyvin yhteen reissun aikana ja oli oikein mukavaa! Naiset siivosit tuvan ja pesivät jopa ikkunat aikansa kuluksi. Vihdoin vene saapui ja pääsimme takaisin autolle. Kotimatka alkoi ja yövyimme taas Rovaniemellä.
Oli oikein antoisa reissu ja ensivuonna  tulen tekemään vastaavan reissun. Pieniä  korjauksia päivämatkoihin ja reittivalintoihin ehkä voin tehdä tämän reissun pohjalta. Vaikka aina se suunnitelma elää porukan ja kelin mukaan. Lemmenjoki on siitä mukava paikka, että tupia on paljon ja silti erämaisuus on säilynyt hyvin.

Varangin niemimaan kansallispuiston vaellus 24.-30.8.2018

24.8.2018 klo 6.00 lähdimme neljän henkilön voimin omalla autolla ajelemaan kohti pohjoista. Yövyimme matkalla Saariselällä Kuukkelin mökissä, koska matka oli pitkä ajettavaksi yhdessä päivässä. Seuraavana aamu matka jatkui kohti Norjaa. 
Saariselän majoituksemme
25.8.2018 Vadsøssa ajoimme niin lähelle kartalta löytyvää reitin alkua kuin mahdollista ja siellä olikin ihan levike autoja varten. Lähtiessämme sateli pientä vesitihkua, mutta ilma oli suhteellisen lämmin, joten sadevaatteita emme laittaneet päällemme. Pian sai heittää takinkin pois päältään. Reitti kulki jonkin näköistä tienpohjaa ja oli helppo kulkea. Aika pian tuli reittikylttikin vastaan. N. 2km kulkemisen jälkeen tuli ensimmäinen ylitettävä joki vastaan. Storelvan/Idajohkan latvoissa virtasi sen verran vettä, että riisuimme kengät ja housutkin pois ja kahlasimme ylitse. Vähän yli polven lopulta oli vettä minulla tässä joessa. Jalkojen kuivaus ja matka jatkui n. 1,5km, jossa saavuimme kansallispuiston alueelle. Maaston alkaessa nousta. Jätimme taaksemme soisen alueen ja edessämme alkoi jo näkyä Nattfjelldalenin kanjoni, johon ylittämämme joki johtaa. Nousua 240m. Nattfjelletin laelle pienten lampien läheisyyteen laitoimme teltat pystyyn.
Päivämatka 10km. Iltakävelimme vähän ylemmäksi, jossa kännykät toimivat ja ihailimme punaista nousevaa täysikuuta, jonka edessä juoksivat porot tunturin laella. Oli kaunista ja niin kuvauksellista. Illalla tuuli alkoi voimistua ja keräsimme kiviä telttojen kiilojen päälle, koska Varangilla varoitellaan kovista tuulista.  

Nattfjelldalen kanjoni


26.8.2018 Tuuli oli huolehtinut telttojen kuivatuksesta yöllä ja saimme pakata kamat aamiaisen jälkeen. Vaelsimme kartan mukaan kohti Falkfjellettiä. Matkalla oli karttaan merkattu monta jokea, mutta kaikki olivat aivan kuivia. Norjan maastokartat eivät ole kovin tarkkoja ja korkeuserot varsinkin yllättivät meidät. Maasto muuttui kiviseksi ja ylitimme vain yhden kivisessä kanjonissa (Kartta ei kertonut joen olevan syvällä kanjonissa) virtaavan Ridelvanin. Vastarannalla kauniin vesiputouksen vieressä pidimme evästelytauon. Aurinko paistoi ja ilma oli mukavan lämmin. Jatkoimme kivistä taivalta ja vettä täytyi kantaa mukana, koska vasta Guovdavakkejohkan sivuhaarasta saimme vettä. Kivikkoa riitti varmaan 10 kilometriä. Vihdoin Guavdavakkejohka joen äärellä alkoi olla kivetöntä, johon saimme teltat pystyyn. Paikka oli aivan upea ja Bjørnskardet kanjoni alkoi tästä jokien risteyksestä. Ilta oli lämmin ja kaunis auringonlasku värjäsi maiseman kuvakselliseksi. Joessa uiskenteli pieniä kaloja mahdottomasti. Päivämatka 16km.
  
Falkfjelletin kivihelvetti
 
Kuvauksellinen telttapaikka

27.8.2018 Aamu alkoi joen ylityksellä kengittä. Kengät jalkaan saatuamme vaelsimme joen vasenta puolta läpi kanjonin. Maisemat olivat huikaisevan kauniit. Maaruska väritti maan ja välipalaa sai maastosta, sillä mustikat olivat peukalon pään kokoisia herkkuja.

Reitimme oli aika vaativa jyrkässä kanjonissa, mutta pääsimme hyvin ehjinä läpi. Kiersimme kivikkoisen kohdan vasemmalta ja pysähdyimme kivan lammen rantaan. Tauon jälkeen jatkoimme suoraan Bjørnskarhyttaa kohti, mutta reittivalinta oli hiukan väärä, sillä päädyimme jyrkän kanjonin reunalle. Edessä oli moni haarainen Gargasjohka joka virtasi syvissä kanjoneissa. Laskeuduimme alas ja kahlasimme matalien jokien yli helposti. Sitten kapusimme ylös tunturiin kohti tupaa. Vihdoin tupa tuli eteen ja oli aivan vapaa meille. Sopivasti juuri tänään saavuimme tänne tupayöpymiseen, sillä olimme aivan kastuneet vesisateessa. Kaminaan tuli ja varusteet kuivumaan. Tuntui niin mukavalta olla lämpimässä tuvassa ulkona tuulen ulvoessa. Tuuli yltyi yltymistään ja pilvet kulkivat aika vauhtia taivaalla. Jospa seuraava päivä olisi sateeton. Päivämatka 7km.

Joen ylitys ja kanjoni
28.8.2018 Mökin lämmöstä oli pakko luopua ja läksimme rinkat selässä vaeltamaan kohti Hubehyttaa ja Hubejohkaa. Jossain kohtaa tulimme polulle, jota jatkoimme eteenpäin. Toisinaan hukkasimme polun ja seurailimme poronpolkuja, mutta eipä tuo menoa haitannut. Matkalla ylitimme muutamia puroja ja jokia. Hubejohkan ylitettyämme näimme polun jälleen, mutta päätimmekin ylittää Hubejohkan ja palata toiselle puolelle. Ylitimme pienen suon ja kapusimme pienen nyppylän yli ja voi taivas kuinka kaunis paikka näkyi alhaalla Komagelvan latvoilla. Laskeuduimme alas ja menimme pienen joenhaaran yli hienoon saarekkeeseen.  Jälleen meillä oli upea telttailupaikka. Maisema oli kuvankaunis. Upea vuorijono joen takana ja kiva tasanne pajupuskineen oli loistava telttapaikka. Keräsimme kuivaa maapuuta ja teimme iltanuotion valmiiseen nuotiopaikkaan, joka oli kalastajien epävirallinen nuotio. Kävimme joessa pesulla ja istuskelimme nuotiolla. Ilta viileni nopeasti ja täysikuu nousi tähtikirkkaalle taivaalle enteillen pakkasta yöksi. Päivämatka 16km.


29.8.2018 Kylmän pakkasyön jälkeen kuivattelimme hetki varusteita ja päätimme jatkaa Komagelvan reunaa seuraten. Kalastajien tekemä polku oli vahva ja sitä oli helppo kulkea. Joen mutkan takana meitä odotti yllätys, riippusilta yli joen. Kartassamme siltaa ei ollut merkattu. Ylitimme joen siltaa pitkin ja jatkoimme selkeää polkua. Joki kiemurteli syvällä solassa ja matkalla oli upeita koskia, jotka pauhasivat kallioiden välissä. Kävelimme ohi muutamien lukittujen varaustupien ja seurasimme sähkölinjan vanhaa huoltotietä ja nämä tuvat ovat olleet huoltomiesten tukikohtia. Huoltoreitti vei kauemmas joesta ja me halusimme lähelle jokea yöksi. Lähdimme etsimään reittiä alas joelle, mutta edessä oli isoja suoalueita ja suo-ojia. Esim. Abrahamsenslätta oli aivan karmeaa pajukkoa ja siellä oli isoja suo jokia, joista ei päässyt yli. Lähdimme seurailemaan isompaa joenhaaraa ylhäällä penkalla ja jouduimme ylittämään muutaman sivuhaaran. Siellä penkalla pidimme taukoa ja näimme hirviä isolla suoalueella. Pällisteltiin aikamme hirviä ja hirvet meitä. Matka jatkui ja vihdoin saavuimme Komagelvan rantaan. Teltat pystyyn ja ruuanlaittoon. Janne lähti kalastajilta pyytämään kyytiä Vadsøn hakemaan autoa. Me jäimme odottelemaan. Valitettavasti kännykät eivät toimineet täältä ja me odottelimme joen penkalla Jannea tulevaksi turhaan. Olikin jäänyt pimeän tultua autoon yöksi. 
Minun yksin hetken siinä joen penkalla istuessani, lensi pöllö pääni ohi muutan kerran aivan läheltä. Luulin sen istahtavan päähäni, niin läheltä se meni. Huima kokemus! Päivämatka 12km.


30.8.2018 Heräilimme aikaisin ja Janne tuli autolta aamiaiselle. Teltat kasaan ja kävelimme autolle, joka oli parkkipaikalla n. 1km päässä rannasta. Kävimme autolla katsomassa Komagelvan toiselta puolen kulkevan polun päätä ja löysimme bussillekin parkkipaikan. Suunnittelimme seuraavan vuoden reissun kulkevan Komagelvan vartta kanjoniin ja sieltä joen toista puolta takaisin. Näin jäisi Falkfjelletin kivikko pois reissusta ja reitistä tulisi ympyrälenkki. Ajelimme vielä paikkoja katselemassa Vardössa ja sitten matka kohti Saariselkää ja sieltä kotiin seuraavana päivänä.

sunnuntai 2. syyskuuta 2018

Pennine Way Yorkshire Englanti vaellus 21.-28.5.2018

21.5. klo 7.00 Helsinkin lentoasemalta lähti lento Amsterdamin kautta Leedsiin. Leedsin lentoasemalta tulimme keskustaan bussilla ja kävelimme rautatieasemalle, josta junalla Horton in Ribbelesdaleen.



Hortonin juna-asemalta kävelimme Villa Hortoniin yöksi.

22.5. Aamiaisen jälkeen päiväreput selkään ja patikkamatka alkoi. Rinkat kulkivat pakettiautolla majapaikasta toiseen(Bringantes walking Holidays and baggage Couriers). Maisemat olivat vihreitä lammaslaitumia kiviaitoineen ja pieniä harmaita kivisiä maataloja siellä täällä. Saavuimme Hawesiin, jossa yövyimme The Fountain Hotellissa.
Kävelimme 25km.






23.5. Matka jatkui Hawesista Keldiin. Yövyimme hienossa paikassa, jonka nimi oli Bunkbarn&Yurts.
Emme meinanneet löytää paikkaa, kun se olin niin kylän ulkopuolella. Jurtat olivat hyvin piilossa, ettemme nähneet niitä tieltä. Täällä oli kuumavesiporeamme eri maksusta tilattavissa. 22km









 24.5. Keldistä jatkoimme Bowesiin ja matkalla poikkesimme Englannin korkeimmalla sijaitsevassa pubissa Tann Hillillä. Päivä oli upea, aurinkoinen sää ja maisemat kuvankauniita. Yöpaikan nimi oli The Ancient Unicorn. Päivämatka 20km








25.5. Otimme autokyydin New Bigginiin, josta jatkoimme patikointia High Force Hotelliin. Matkalla oli paljon lehmälaitumia, joiden läpi kävelimme. Kaneja vilisti joka puolella. Tänään satoi vähän vettä. 19km







26.5. Taas oikaisimme hieman ja otimme autokyydin Saver Hilliin. Näin päivämatkamme pysyivät inhimmillisinä. Matkasimme kohti Duftonia, jonne päättyisi patikointimme. Paras päivä näkymien kannalta. Huimia koskia, kanjoni ja korkeuserot tekivät tästä huippupäivän. Käveltiin 22km. Autokyyti vielä Applebyhin ja viimeinen yö siellä Barrowgs Guesthousessa. Junalla Leedsiin ja sieltä lento kotiin.