Tulentekijä Tuikku

Tervetuloa blogiini!
Aloin pitämään tätä tätieni upeiden blogien innostamana. Kirjoittelen päiväkirjamuotoisesti kaikenlaista elämästäni. Erityisesti tekemistäni ulkoiluretkistä ja vaelluksista. Koitan kuvailla kamerallani kaikkea näkemääni luonnon kauneutta juttujeni höysteeksi. Kertoilen puutarhanhoidosta ja kasvien viljelystä sekä kiinnostuksestani permakulttuuria kohtaa. Esittelen tekemiäni käsitöitä ja päivittelen tätä maailmanmenoa.
Kaikenlaiset komentit ovat tervetulleita ja mukavaa luettavaa. Tiedän näin, etten ihan yksin höpise juttujani bittiavaruuteen.

perjantai 22. syyskuuta 2017

Muotkan vaellus ryhmän kanssa 27.8.-4.9.2017




27.8.2017 Aloitimme Muotkan vaelluksen Porin linja-autoasemalta klo 15.30, josta tuli Kuljetukset Mäkisen bussin kyytiin ensimmäiset matkustajat. Pitkin matkaa poimimme lisää innokkaita vaeltajia kyytiin. Reitti kulki Helsingistä Lahden ja Jyväskylän kautta Rovaniemelle ja sieltä edelleen Muotkan Ruoktuun. Saavuimme maanantaina klo 13.15 Muotkalle ja klo 14.00 olimme matkalla rinkkojen kanssa maastoon.
Kävelimme Peltojoen vartta seurailevaa polkua pitkin. Sitä ei ole mitenkään merkattu, mutta sitä on niin paljon kuljettu, että sitä on melko helppo kulkea. Suolla polku hukkuu ja siellä joutuu vähän arpomaan kulkusuuntaa. Vauhtikin hidastui huimasti ja vaeltajien jono venyi pitkäksi. Onneksi radiopuhelimen välityksellä pystyin pitämään häntäpäässä kulkevan eräopas Jannen kanssa porukan kasassa.

Matkalla oli ylitettäviä puroja, mutta yhteispelillä mentiin kaikista yli sujuvasti. Vettä oli kaikissa puroissa ja joissa sateiden vuoksi runsaasti ja oppaana aloin jo muuttamaan tekemääni suunnitelmaa. Tarkoituksena kun oli harjoitella myös joen ylitystä ilman kenkiä kahlaamalla, mutta nyt tehtävä olisi liian vaarallinen ensikertalaisille. Olin tehnyt alustavan reittisuunnitelman, johon olin varautunut tekemään ensimmäisen päivän perusteella muutoksia ja muutoksia sitten tehtiinkin aina tilanteen ja sään mukaan. Kaikilla painoi  jaloissa pitkä matka linja-autossa huonosti nukkuneena ja aloimme olla aika väsyneitä Lahtisen tuvan kohdalle päästyämme, joten päätimme leiriytyä siihen pihapiiriin. Tilaa oli kaikille teltoille mukavasti ja aika telttakylä siitä syntyikin.
Telttojen pystytyksen jälkeen kaikki keitettelivät sapuskaa tahoillaan auringon laskiessa tunturien taakse. Pikku pirulaiset, polttiaiset pörräsivät kimpussa ja sulkeuduimme telttoihin. Uni tuli nopeasti!
Päivämatka. n.10km. Sää pilvipoutainen 13 astetta päivällä.
Kuvia ensimmäiseltä päivältä:

Linja-autossa oli tilaa.

Peltojoen varrella

Pieni, mutta vuolas puro
Lahtisen tupa ja eräopas Janne

29.8. Tiistai aamu valkeni ja jokainen valmisteli omaan tahtiinsa aamiaista ja telttojen kuivuttua olimme klo 10.00 valmiita lähtemään eteenpäin. Jatkoimme n. 2,5km vielä Peltojoen vartta ja sitten käännyimme oikelle ylöspäin vievälle polun tapaiselle jäljelle. Tiukka nousu ja nimetön lampi putkahtaa näkyviin. Tämä kaunis lampi oli mun parin vuoden takaisella reissulla yöpymispaikkana ja tähän olin alunperin suunnitellut meillekin ekan yöpaikan. Mutta olisi se ollut aivan liian haasteellista väsyneenä tulla tänne asti. Matkalla oli kuitenkin pari aika vuolasta puroa ylitettävänä ja nousu vielä tänne.
Tauolla sumussa
Reittimme jatkui loivalla nousulla tunturiin kauniin hiekkasärkän kautta. Noustessa ylöspäin nousi kaiken peittävä sumu ja alkoi voimakas kylmä tuuli. Reittisuunnitelmasta poikettiin jälleen ja suunnistin pienen huipun taakse puron varteen tuulensuojaan ja evästauolle. Päivämatkaa olisi taasen hyvä lyhentää ja päätimme hakeutua tunturien väliin jäävälle kaistaleelle yöksi. Muistelin siellä olevan puron. Puroa emme illalla sateessa viittineet etsiä, vaan laitoimme nopeasti teltat pystyyn kannakselle päästyämme. Vettä satoi kaatamalla hetken kuluttua ja kaikki pysyttelivät teltoissaan suojassa. Laitoimme sateen hiukan laannuttua sapuskaa ja siinä se ilta menikin sadetta pidellessä. Päivämatka n. 11km. Sää sateinen.
Kuvia päivästä:

30.8. Keskiviikko aamu
aamulla aurinko paistoi ja purokin löytyi.

Aamulla heräsimme auringonpaisteeseen. Toiset olivat heränneet jo todella aikaisin, kun olivat nukahtaneet telttoihin sateen ropinan saattelemana ajoissa. Varusteiden kuivatus vei oman aikansa ja paikka oli aika ryysyrannan näköinen hetken. Klo 10.00 rinkat selkään ja kohti Soarvegielaksen rinteitä. Ylhäältä otimme suunnan Paanneojan päähän. Puro alkoi nyt tunturin rinteestä jo melkein ylhäältä asti. Pidimme kauniilla paikalla kahvinkeitto taukoa ja siitä suuntasimme takasin hiukan eri reittiä yli kannaksen Peltotunturin laelle.
 Kävelimme Peltotunturin huippujen  välistä Peltojärven puolelle ja siellä ihailimme Peltojärvelle avautuvaa maisemaa. Aurinko lämmitti mukavasti ja tuulensuojassa oli mukava istuksia.

Paanneojan reunoilla. Kiipesin Soarvegielaksen rinteelle kuvaamaan.


Peltojärvi näkyy


Tänään sää helli meitä ja maisemat saivat kehuja. Peltotunturi ja Peltojärvi ovat kauniita mistä kohtaa tahansa kulkiessa. Maasto on helppokulkuista avotunturia. Ympäröivä maisema avautuu joka suuntaan kauniina. Telttapaikka löytyi ennen Peltotunturin korkeimpia huippuja puron laidalta. Tuuli oli navakka ja teltoille kukin yritti löytää suojaisempaa koloa. Pian oli teltat pystyssä ja auringon laskiessa kävimme huiputtamassa edessä näkyvän matalamman huipun. Oli mukavan onnistunut päivä. Päivämatka n. 9km. 
Hyvä telttapaikka, vaikkakin tuulinen

Näkymä Alempi Honkavuomalle


huipulla

Peltojärvi
31.8. Torstaina jälleen olimme matkalla klo 10.00 tienoissa. Keli oli aurinkoinen. Huiputimme eilisen huipun toiselta puolen ilman rinkkoja. Kuvasimme maisemia ja jatkoimme rinkkojen kanssa kohti korkeampaa tunturia. Aika ylhäältä laen tuntumasta laskeuduimme tuulen ravistellessa meitä rajusti alas kohti Ylempään Harrijärveen laskevan puron uomaan, jossa pääsimme tuulta pakoon. Pidimme siinä evästauon ja jatkoimme sitä seuraillen ensin Ylemmälle Harrijärvelle ja siitä Alemmalle Harrijärvelle.
Ylempään Harrijärveen laskeva puro

Tuulensuojassa edes vähän.


Alemmalla Harrijärvellä oli hyvät telttapaikat ja järvi oli mukava kiertää ympäri iltalenkkinä.

Alemmalla Harrijärvellä meidän telttakylä
1.9. Perjaintaina totutusti klo 10.00 rinkat selässä olimme ylittämässä kuohuvaa puroa ja siinä tohinassa unohdin reitin ja lähdimme seuraamaan tätä puroa. No, ylempänä korjasin kurssin suuntaa kohti Tuanganuaivia. Matkalla ylitimme sen puron mitä olisi pitänyt seurata ylös ja siinä pidimme evästelytauon. 

Viikon aikana on ruskanvärit selvästi alkaneet näkyä.

Tuumaustauko ennen Tuanganuaiville kiipeämistä.
Tuanganuaivilla nautimme eväät tuulen suojassa ja porukka kävi kiertämässä tätä mahdottoman kaunista lähdejärveä kuvaamassa. Tauon jälkeen lähdimme kivistä kurua alas kohti Hanssin laavua tai sen läheisyydessä olevan Jäkäläpäänojan reunalle olin ajatellut teltat pystyttää. Paikka ei ollut järin tasainen, mutta kyllä siinä nyt tämän viimeisen yön vietti.

Tässä eräoppaa Tuija ja Janne suunnittelevat reittiä uusiksi.
Tämä oli meille ensimmäinen Lapin erämaassa porukalle vedettävä vaellus ja paljon jäi parannettavaa vielä. Onneksi reititys on täällä Muotkalla helppoa. Halusimme löytää sellaiset paikat porukan nähtäviksi, mitkä ovat tehneet meihin oppaisiinkiin vaikutuksen ja ilmeisesti kehuista päätellen siinä onnistuimme!
Matkalla oli ihania reippaita ihmisiä ja oli mukava tutustua kaikkiin teihin!

Toivomme näkevämme teidät jatkossakin reissuillamme mukana, niin Suomessa kuin ulkomaillakin.




Maskottikin pysyi mukana koko reissun.
3.9. Hanssille taas erikoiskiitokset hyvästä poronkäristyksestä ja majoituksesta! Sunnuntaina paluumatka bussilla takasin alkoi Muotkan Ruoktun mökeissä hyvin nukutun yön jälkeen ja viimeiset kyytiläiset jäivät pois kyydistä 4.9. aamuyöstä Ulvilaan. 

maanantai 17. lokakuuta 2016

Wicklow Way vaellus Irlanti 23.9.-30.9.2016

Tämän syksyn viimeinen vaellus Irlantiin tehtiin minun johdolla. Janne veti yksin yhden vaellusreissun syyskuun alussa ja nyt oli minun vuoroni toimia oppaana. Ryhmä kutistui 6 henkilön ryhmäksi sairastapauksien vuoksi. Ryhmän koko oli oikein sopiva, kun mahduimme tilataksiin bussin sijasta. Kulkeminen oli helpompaan näin.
Sää oli melkein koko reissumme ajan tuulinen ja jokunen sadekuurokin kasteli meidät vaelluksen aikana. Lämpötila pysyi kuitenkin yli 10 asteen joka päivä ja parhaimpina päivinä auringonpaisteessa oli melkein liiankin lämmintä. Osa tavaroistamme kulki autolla aina seuraavaan majapaikkaan. Näin kuljimme kevyillä repuilla koko matkan. Kiitos Airille tästä järjestelystä!

Näimme tv-sarja Viikingin kuvausryhmän kuvaamassa taistelukohtauksia vihreillä irlannin nummilla Rounwoodin ja Laraghin välisellä reitillä.

Kuvat puhukoon puolestaan. Tällä kertaa vain puhelimen kameralla otettuna, joten laatu ei ole paras mahdollinen.
Ensimmäinen päivä oli sateinen ja navakka tuulinen.

B&B Coolakay
Toinen päivä alkoi hienossa kelissä.

Kun sää kerrankin suosi, huiputimme Djouce Mountainin. Tuuli oli todella kova!

Ukkosrintama ohitti meidät sopivasti.

Laen tuulet eivät tuntuneet alhaalla olenkaan pahalta.
Matkalla Laraghiin

ja hei, aurinko paistaa täällä aina!

Paddock Hill ja Glenmacnass joki
Glendalough

Glenmalure ja sumua oli paikoin sakeana.
Moyne ja Kyle Farm

Kyle Farm House ja ihana Felix koira.

Tinahely ja vanhalle junanradan pohjalle tehty polku sekä vanha suojeltu tammilehto. Kävelimme yli 100km:ä tällä reissulla.